Viimeisen kerran,

Ursa minor

Mistä muusta uimarin sitten tunnistaa? Eipä juuri mistään. Muutamia perustyyppejä hallista löytyy kuitenkin aina. Näitä ovat nautiskelijat, suorittajat, omantunnon liennyttäjät ja perheuimarit.

Nautiskelija ei matka-uinnista perusta. Se on yksitoikkoista ja vaatii ponnistelua. Sen sijaan nautiskelija on valmis taistelemaan jopa kyynärpäin voidakseen viettää haluamissaan vesisuihkuissa ja lillumisaltaissa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Usein nautiskelijalla on mukanaan myös taustajoukkoja, joiden avulla hän saa vallattua isommankin altaan ykstyiskäyttöön. Lopulta nautiskelija palaa saunaosastolle kurttuisena kuin kuivattu luumu.

Suorittaja tulee uimaan laskeakseen matkaa ja aikaa. Uiminen on kuntoilumuoto, jota tehdään kurinalaisesti uimalla tauotta. Kun matkaa on kertynyt kilsa tai useampi, suorittajan adrenaliini- ja endorfiinitarve on tyydytetty ja hallista poistuu rento ja tyytyväinen hemmo. Suorittaja palaa taas säännöllisen tauon jälkeen.

Omantunnon lievittäjät taas ovat tehneet yhtenä jos toisenakin uutena vuotena lupauksen urheilla enemmän, jotta ne liikakilot saisi viimeinkin hallintaan. Niinpä lievittäjä suuntaa altaalle ja alkaa puuskuttavan matkauintinsa. Muutaman vaivalloisen altaan mitallisen uituaan omatunto on taas hiljennetty ja lievittäjä siirtyy hyvin mielin porealtaisiin. Kotona hän kehaisee uineensa ainakin parisataa metriä.

Lapsiperheuijien vanhemmat ovat puolestaan valveutuneita siitä, että mitä aikaisemmin lapsen tuo uimahalliin, sitä helpommin tämä oppii uimaan. Isät ovat usein valtuutettu leikki-ikäisten seurauksi liukumäkiin sekä uimatreenejen kannattelijaksi kun äidit huolehtivat joukkion nestetasapainosta, siitä ettei kukaan liukastu käytävillä ja että pissat tehdään pöntölle eikä altaaseen.

Osa lapsista on synnynnäisiä vesipetoja. Toiset taas kiljuvat kauhusta kun äiti selittää punanaamaiselle pienokaiselleen "kultamussukkani, kastellaan ihan vähäsen vaan pikku varpia, katsos nyt, eihän se ollut niin kauheaa".

Kefeidi

Koko keski- ja renesanssiajan kirkko piti kiinni näistä vaatimuksistaan, joten ainoa keino suojautua joka paikassa leijuvaa painajaismaista hajua vastaan olivat yrteistä tehdyt tuoksuvat kimput. Tyynyt täytettiin yrteillä, jotta ihmiset voisivat työntää nenänsä niihin, yrttikimppuja ripustettiin lieden yläpuolelle tuoksua antamaan ja kukkien terälehtiä säilytettiin huoneissa saviruukuissa ja seosta kutsuttiin potpuriksi. Illalla kansi suljettiin, jotta tuoksua riittäisi seuraavaan päivään. Hienossa seurassa piti varoa ravistamasta päätään ruokapöydässä, sillä oli huonoa käytöstä antaa omien päätäidensä tippua naapurin keittolautaselle.

Ristiretkeläiset joutuivat 1100 ja 1200 luvuilla kulkemaan Konstantinopolin kautta matkallaan Pyhään maahan. Tuolla matkalla he kohtasivat idän rikkaan kylpyläkulttuurin, loistavat julkiset kylpylaitokset. Ristiretkeläiset eivät olleet uskoa silmiään ja syöksyivät innoissaan höyrykylpylään. Palatessaan he alkoivat rakentaa saunoja linnoihin ja viskellä katajanmarjoja kiukaalle tuoksua antamaan. Koska kristinusko tuli myöhään Pohjolaan, asiat olivat täällä pitkään paremmin. Puhtaudesta huolehdittiin ja suomalaisille oli syntynyt aivan oma lauantaikulttuuri, pesupäivä.

”Sivistyksen” vyöryessä Suomenkin yli munkkeineeen, nunnineen, täineen, kirppuineen, noitavainoineen, inkvisitioineen ja rovioineen pesupäiväperinteeseen tuli tauko.

Kirkko myös liitti moniin lääkinnällisiin yrtteihin taikuuteen liittyviä ominaisuuksia. Tarkoituksena oli hämätä oppimatonta kanssa ja vähentää yleisestä tietoisuutta tärkeiden hyötykasvien merkityksestä. Yksi näistä noituuteen liitetyistä yrteistä on salvia, jolle varhaiset kreikkalaiset antoivat nimen ambrosia deorum, jumalten ravinto. Salvia nimi tulee latinan kielestä salvo, joka tarkoittaa parantamista. Salvian kerrotaan ajavan kaikki epäpuhtaudet kehosta, se vahvistaa, rauhoittaa hermoja ja estää yöllistä hikoilua. Salvialla maustettu tee maistuu uskomattoman raikkaalta ja hyvältä. Se on ehdottomasti lempiyrttini.

Ursa minor

Olen itse tyypillinen "viitonen" eli tarkkailija ja koska tarkkailen kaikkea, löydän lähipiiristä ja työpaikalta helposti kaikki yhdeksän tyyppiä. Useimmat tyypit ovat kahden tai kolmen tyypin sekoituksia, mutta kouluttajan mukaan ns. kotipesä eli hallitseva luonnetyyppi löytyy jokaisesta eikä perustyyppiä voi muuttaa, joskin ihmisenä voi ja täytyy aina kasvaa. Enneagrammiympyrässä määritellään myös nämä positiiviset kasvusuunnat ja toisaalta negatiiviset stressisuunnat.

Tarkkailijan mottona on "Oma seura paras seura", dominoiva keskus on ajattelu ja perusheikkous kitsaus, jolla ei tarkoiteta välttämättä rahassa säästämistä vaan esimerkiksi tiedon kitsasta jakamista. Tarkkailijan huomio suuntautuukin reviiriin, yksityisyyteen, resursseihin ja niiden varastoihin sekä työssä esimerkiksi tutkimukseen, tietopankkiin, ja analyysiin. Parhaimmillaan tarkkailija onkin analyyttinen, peräänantamaton, herkkä, viisas, objektiivinen, terävä, tarkkanäköinen, omillaan toimeentuleva ja hyvä päätöksentekijä. Pahimmillaan taas älyllisesti ylpeä, saita, itsepäinen, etäinen, negatiivinen ja kriittinen muihin nähden.

Kouluttaja varoi tuomasta julki omia näkemyksiään siitä, mitä tyyppiä kukin hänen koulutettavistaan edustaa, vaikka kokenut kouluttaja näkee jo kuulema kehon asennosta ja silmien pilkkeestä melko paljon. Kotona analyysit on tehty, niille on hymyilty ja oikeaan osuneeksi todettu. Lukijani Kefeidi voi etsiä itsensä sivustolta www. itsetuntemus.fi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor

Häiriköitä on moneen lähtöön. Maailmanparantaja Charlesin toiminta on johtanut ilmiöön, jossa muutkin ovat alkaneet toimia hänen kiinnostuksenkohteiden hyväksi. Hyvä. Prinssin vastakohtahäiriköt saavat kuitenkin omalla toiminnallaan myös dominoefektin aikaan. Ikävä kyllä.

Alakoulun kuudennella "Olli" on juuri seurannut vierestä kun "Harri" on uittanut Ollin punaista pipoa wc-pytyssä. Ollin katse on luotu alas. "Ei siinä lue sun nimeä", Häirikkö-Harri perustelee. Olli väittää vastaa. Siitä lähtien hän kuitenkin tietää, että kun reppuun, kenkiin, pulpettiin, pipoon ja takiin on kirjoitettu oma nimi, on hänellä oikeus vaatia väärintekijälle rangaistusta.

Seuraavana päivänä hän kirjoittaa huoneensa oveen "Ollin huone", pulpettiinsa "Ollin pulpetti" ja pitkin kotia "Ollin hengitystila". Myöhemmin yläkoulussa Olli löytää kaltaisiaan nuoria, jotka ovat traumatisoituneet häiriköiden hirviöinnin seurauksena. Olli klikkiytyy ja hänestä tulee Ode.

Ode päättää ettei häneltä viedä pois enää mitään ikinä. Kotikadun kulmiin ilmestyy tägejä ja graffitteja, niissä lukee iso O. Ode ja hänen kaverinsa alkavat merkitsemään reviiriään. Se loppuu vasta kun maailma on heidän.

Kefeidi

Koulurauhan Demo08 kilpailun voittanut T-ryhmän Vastaus

http://www.youtube.com/watch?v=vlqAXl78mNs

Häiriköt ovat yleensä mielenkiintoisia tapauksia, koska poikkeuksetta heillä näyttäisi olevan jotain sellaista sanottavaa, joka poikkeaa valtavirrasta ja on siksi muista ärsyttävää.Tarkemmin tutkiessa näyttää siltä, että Charlesilla on sormensa pelissä muutamissa mielenkiintoisissa asioissa. Vierailu Prince`s Trust sivustolla http://www.princes-trust.org.uk/ paljastaa, että prinssin perustama säätiö pyrkii auttamaan syrjäytymisvaarassa olevia 14-30 vuotiaita ja kerää sivuillaan lahjoituksia tämän tehtävään. Melkoinen joukko kuuluisuuksia näyttää myös nettisivujen mukaan liittyneen joukkoon "We are Most Amused Rowan Atkinson, John Cleese and Robin Williams are uniting to raise funds for The Trust. Robin Williams is peforming two shows in aid of The Trust. Last few tickets available".<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pistäytyminen prinssin nettisivuilla http://www.princeofwales.gov.uk/ tuo esiin muuta kiintoisaa hänen henkilökohtaisista mielenkiinnon kohteistaan "The private pursuits and interests of The Prince of Wales are as varied as the concerns - like the welfare of young people and the disadvantaged, integrated healthcare and the environment - to which he devotes his public life. The Prince is a keen watercolourist and paints whenever his schedule allows. Lithographs of his paintings are sold and all proceeds go to The Prince's Charities Foundation. His Royal Highness enjoys gardening, especially in his organic garden at Highgrove "  ja lisää seuraa "The Prince of Wales has shown a strong personal interest in environmental issues for decades. The main themes to which he most often returns are the need for sustainable development, for responsible stewardship of our natural resources and for global co-operation to protect our environmental heritage". Todisteena kiinnostuksesta ympäristöasioihin laajemminkin kuin vain Brittein saarten osalta käynee prinssin oma sademetsäprojekti The Prince's Rainforests Project.

Suomessa pääministeri Matti Vanhanen esitteli taannoin myös hesarin sivuilla ideoitaan puutarhakaupungeista, joita perustettaisiin pitkin ja poikin eteläistä Suomea. Näihin onneloihin voisivat muuttaa sellaiset perheet, jotka haluavat asua väljästi maaseudun rauhassa ja mahdollisesti käydä siitä huolimatta töissä pääkaupunkiseudulla, koska tuntuu mahdottomalta saada näitä pieniä puutarhamaisia kaupunkeja toimimaan työpaikkojen ja palveluiden osalta täysin omillaan. Olisikohan pääministeri saanut vaikutteita Charlesilta, jolla on oma puutarhakaupunki omalla maalla  Poundbury is a marvellous, integrated place achieving the Prince's aim of being an urban area with a real sense of community but it is also highly profitable" todetaan nettisivuilla.
http://architecture.about.com/gi/dynamic/offsite.htm?site=http://www.byen.org/poundbury/

Kaiken huippu seuraa tässä, luomubisnestä Highgrovessa http://www.duchyoriginals.com/ . Tuotteita löytyy joulukalkkunasta suklaaseen. Harmi, ettei tuotteita saa Suomeen online. Joka tapauksessa, hyvä Charles !

Ursa minor

Koko kansan UKK tunnettiin karismasta ja johdonmukaisuudesta. Rahvas oli kiitollinen ruhtinaastaan, joka suojasi heitä sorrolta ja osoitti kiitollisuuttaan. Toisaalta Kekkosen voimapolitiikka ulkopolitiikan saralla oli ovelaa ja vahvaa diplomaattisesti etenkin itänaapurin suuntaan. Hän teki itsestään korvaamattoman ja hyödynsi henkilökohtaisia suhteitaan tarpeen mukaan. Urheilullisen Urhon kieli kesti venäläiset juomatavat kangertelematta ja rauha säilyi. Jopa vastustajat alkoivat pitää häntä korvaamattomana. Häntä ei neuvottu kuin pyynnöstä.

Kekkosen tapa oli taistella lain avulla. Sen avulla hän saavutti rauhan aikana haluamansa tulokset. Kyse ei aina ollut moraalisesti oikeasta tavasta toimia, mutta lopputulokset oikeuttivat yleensä hänen toimintansa. Urho Ruhtinaan kuten muidenkin siniveristen vastapelurina oli kuitenkin elämän ennakoimattomat tekijät ja niinpä hänen pitkä neljännesvuosisadan valtakautena päättyi sairauteen.

Allekirjoittanut uskaltautuu kirjoituksen alun radikaaliin väitteeseen, kun itse on elänyt vain aikana, jolloin maan johdossa ovat olleet Nobelin rauhanpalkinnon saanut Mahtisaari sekä koko kansan Muumimamma-tittelin saanut Haloska. Oikeana kätenään mm. Suomen seksikkäimmäksi tituleerattu Vanhanen. Heistä ei ole Machiavellin kuvailemiksi ruhtinaiksi. Toisaalta kyseenalaista on, onko se edes kansalaisen näkökulmasta ihanteellisinta vallankäyttöä?

Kefeidi

Ensimmäistä kertaa elämässäni (ja olen äänestänyt jokaisissa vaaleissa äänestysiän saavutettuani eli kohtuullisen monta kertaa) päätin ehdokkaasta vasta äänestyskopissa. Listoilta ei löytynyt Obamaa eikä McCainia, joten valittavaksi jäi tutut ja tuntemattomat kunnallispoliitikot ja sellaisiksi haluavat. En kadehdi heitä, jotka untuvikkoina astuvat valtuustosaliin. Muistan omat suuret odotukseni siitä, miten vaikutan ja turhautumiseni kumileimasimena oloon. Puheita voi valtuustosalissa kyllä pitää ja pitkittää sillä tavoin istuntoa, mutta suurin osa päätettäviksi tulevista asioista on virkamiesten niin pitkälle valmistelemia, ettei vaihtoehdoksi juuri jää muuta kuin kyllä tai ei. Pienpuolueen jäsenenä sain karvaasti kokea, että suurten puolueiden linjapäätökset pitävät. Asiat sovitaan ryhmäkokouksissa etukäteen ja ani harvoin eteen tulee tilanne, jossa pienpuolue pääsee vaa´ankieliasemaan eli käytännössä ratkaisemaan jonkin tärkeän asian.

Työntekijöitään lomauttava kriisikunta tarvitsee vahvoja poliitikkoja päättämään asioista. Ehkäpä siksi ihmiset olivat niin innokkaasti liikkeellä. Vanhoista päättäjistä halutaan eroon ja jotakin uutta tilalle. Muutosta. Äänestin lopulta ihmistä, jonka tunnen ja tiedän vahvaksi ja rohkeaksi, joka ei pienistä hätkähdä ja jota voin henkilökohtaisesti lähestyä itseäni askarruttavissa asioissa olemmehan monissa yhteisissä kokouksissa istuneet ja silloinkin yhtä köyttä vetäneet. Illalla selviää, miltä näyttää uusi valtuusto.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor

David Schultz (linkin takaa taustatietoa) nosti USA:n vaaleja koskien seuraavia asioita esiin. Ensinnäkin Amerikan vaaleissa eletään n. 30-40 vuoden sykleissä, joissa konservatiivinen ja liberaali politiikka vaihtelevat. Reagan aloitti kahdeksankymmentä luvulla konservatiivisen linjan ja se on jatkunut tähän päivään asti. George W. Bushin linja on myös mukaelma siitä. Nykyisen presidentin kannatusluvut ovat kuitenkin viimeisimmissä mittauksissa tippuneet kaikkien aikojen alimmiksi koko Amerikan olemassa olon aikana. Jopa Nixon on nyt jäänyt taakse. Tämä kielisi Schultzin mukaan siitä, että oltaisiin vaiheessa jossa liberaali politiikka taas astuu kehiin. Barack Obama on tässä mielessä vahvoilla. Hän ajaa muutoksen politiikkaa kuten McCainkin, mutta pois päin Reaganista toisin kuin vastakumppaninsa on nostamassa Reaganin alkuperäistä linjaa esiin.

Toinen oleellinen seikka on äänestäjäryhmät. Tällä hetkellä kandidaatit kilvoittelevat 10 osavaltion 10:sta prosentista väestöä, jotka ovat lähiöäidit sekä nuoriso. Tutkimusten mukaan yli 50 vuotiaat äänestävät ennemmin McCainia ja alle 30 vuotiaat Obamaa. Syynä tähän Schultz arveli olevan ensinnäkin sukupolvien välisen eron. McCain on 72 vuotias Vietnamin veteraani, jonka maailmankuvaan vaikuttaa sen aikakauden yhteisölliset kokemukset, jolloin iäkkäämmät kokevat samankaltaisuutta häneen. Obama puolestaan nelikymppisenä on eri aikakaudelta ja vetoaa siten enemmän nuorempiin, liberaalimpiin näkemyksiin, jotka preferoivat esimerkiksi enemmän kestävää energiakehitystä kuin isompaa armeijaa.

Obama on myös valjastanut erilaiset informaatioteknologiset välineet mukaan saadakseen nuoret liikkeelle toisin kuin McCain kertoi viime viikolla, ettei ole ikinä ollut tekemisissä sähköpostin kanssa. Myös ihonväri vaikuttaa äänestäjiin. Yli 50 vuotiaiden keskuudessa "värillä on väliä" kun taas nuoremmat eivät katso asian olevan hirveänkään oleellinen.

Varapresidenteillä näyttäisi myös olevan näissä vaaleissa enemmän merkitystä kuin monesti. Obama valitsi varapresidentikseen Bidenin, vanhan valkoisen miehen, jolla on vankka kokemus ulkopolitiikasta kompensoidakseen väriään, ikäänsä ja tietämystään. McCain taas otti siivilleen valkoisen äärikonservatiivisen naisen, joka sanoo ei niin homoille kuin abortillekin, kosiskellakseen naisäänestäjiä. McCainin valinta on näyttänyt kuitenkin olevan jokseenkin huono, sillä Palin on niin konservatiivi, etteivät jalkapalloäidit häntä äänestä. Toisaalta myös iso osa amerikkalaisista epäilee, ettei McCain monien ihosyöpiensä ja ikänsä vuoksi välttämättä selviä 4 vuotta hengissä, vaikka hänen puolellaan olisivatkin, eivätkä toisaalta halua Palinia maan pääksi.

Toisaalta on muistettava, että valitsijamiehet tekevät lopulta ratkaisun. Tällä hetkellä Obama on vahvemmilla 260:lla (linkin takaa kartta), mutta tarvitsisi vielä 10 lisää voittaakseen vaalit. Myös Shultz veikkaisi Obaman voittoa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten käy? Sillä vaikken olekaan jenkki, niin toivoisin että USA:n johdossa nähtäisiin hyvin koulutettu persoona, jonka arvot ovat kohdallaan, jottei maailmantila mene vieläkin huonompaan suuntaan. Siksi äänestäisin Obamaa. En ihonvärin, iän tai sukupuolen takia. 

Kefeidi

http://elections.nytimes.com/2008/president/whos-ahead/key-states/map.html

http://davidschultz.efoliomn2.com/

http://uspolitics.america.gov/uspolitics/elections/candidates.html#10