Sillä, miten kuluttaa on väliä. Yksi tapa tosiaan on ostaa kallista sekä laadukasta, jolloin ei kehtaa/ole varaa ostaa ylettömiä määriä tavaraa. Toinen vaihtoehto on hankkia kulutustavarat käytettynä ja viljellä ruoka itse. Nykyaikana ensimmäinen on helpompi toteuttaa kuin jälkimmäinen, päinvastoin kuin aiemmin. Samoin on monissa muissakin asioissa kuten esimerkiksi eläintensuojelun saralla. On paljon vaivattomampaa maksaa Animalialle jäsenmaksu sekä kirjoittaa vetoomukseen nimensä kuin etsiä kasvisruokaa ravintoloista tai adoptoida kulkukoira Venäjältä.

Länsimaihin onkin syntynyt ns. ”elitistinen maailmanparannus joukko”. Maailman parantaminen ulkoistetaan muiden tehtäväksi, lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen ja tarkkailemalla kulutustottumuksiaan, sillä hyvä ihminenhän ei voi olla auttamatta vähäosaisia, tukematta luonnonsuojelua, ostamatta ympäristöystävällistä wc-paperia, valitsematta suomalaista vaihtoehtoa jne. Tämä joukkio ei vain halua luopua samalla mistään. Moni fanaattinen viherihminen, joka hankkii vaatteensa kirppareilta ja dyykkaa ruokansa roskiksista, voi tuhahtaa halveksuvasti tälle suuntaukselle, mutta toisaalta uudellakin suunnalla on ideologiansa.

Sen lisäksi, että se tukee hyviä asioita helposti, se edistää talouskasvua. Viherpiiperö tuhauttaa taas nenäänsä suureleisesti, sillä ei anna kapitalismille suurtakaan arvoa. Huomattavaa kuitenkin on, että koska yrityksillä on nykyään paljon valtaa niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisesti eikä kulutushysterialta voi paeta ainakaan teollistuneissa maissa kokonaan (lukuun ottamatta vetäytymistä yhteiskunnan ulkopuolelle erakoksi), on mieluummin tuettava niitä yhteiskuntavastuuta kantavia yrityksiä mieluummin kuin jätettävä kokonaan kuluttamatta. Kuulostaako järkevältä? Kärjistettynä argumenttina voidaan käyttää seuraavanlaista esimerkkiä.

Edustuksellisessa demokratiassa kaikilla täysikäisillä on yksi ääni, jonka he voivat antaa haluamalleen ehdokkaalle. Kuitenkin vaaleissa on aina nukkuva puolue, joka on yleensä jopa suurin. Nukkuvat joko osoittavat välinpitämättömyyttään jättämällä äänestämättä tai protestoivat systeemiä vastaan eivätkä halua tukea sitä. Joka tapauksessa vaaleissa valitaan joukko päättämään asioista, äänestävät kaikki tai eivät. Ne, jotka ovat äänestäneet, ovat olleet päättämässä, ketkä on valittu ja kenelle ovat luovuttaneet valtansa. Eivät ne, jotka ovat jättäneet äänestämättä.

Siis, sama voidaan vetää kuluttamiseen. Toki sillä on merkitystä, jos jättää kokonaan kuluttamatta – ja kaiketi vielä positiivista merkitystä. Tavallaan kuitenkin siinä jättää äänensä käyttämättä, keiden haluaa tekevän bisnestä ja ennen kaikkea miten. Siispä, voidaan ajatella että eivät vain hyberintokulutusvastaisetvegaaniaktivistit saa muutosta aikaan, vaan myös maailmanparannushengessä kulutusvalintoja tekevät ihmiset, jotka voivat ostovalinnoillaan pakottaa yrityksiä muuttamaan toimintatapojaan kaikilla saroilla eettisemmiksi.

Kefeidi