Kiina nostetaan ihmisoikeusongelmista puhuttaessa monesti esiin. Kiinan perustuslaki itse asiassa turvaa kaiken kaikkiaan yksilönoikeudet melko hyvin. Paperi näyttää kauniilta, mutta käytäntö on kuitenkin toista maata ja kommunistinen puolue polkee ihmisiä. Näin tuntuu olevan kuitenkin jokaisessa maassa pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa. Yksilönoikeudet ja ihmisoikeudet ovat turvattu laissa, mutteivat käytännössä kuitenkaan toteudu.

Suomesta nostettakoon esiin mielipiteen vapauden rajoittaminen. Kyllä. Suomesta löytyvät EU:n ainoat mielipidevangit. He ovat niitä pasifisteja, jotka eivät ole halunneet kääntyä uskontoon päästäkseen tappamisen opettelusta tai taipuneet pyyhkimään lapsien tai vanhuksien peppuja. Miehet laitetaan laskemaan tiilenpäitä, koska he ovat kieltäytymällä tappamasta osoittautuneet isänmaan uhkiksi. Heiltä on viety oikeus mielipiteeseensä.

Kun asian nostaa keskusteluun vanhusten keskuudessa, ymmärtää kyllä veteraanien näkökannan asiaan. Isänmaan luopioitahan ne totaalikieltäytyjät ovat, eikä siviilipalveluksen suorittavistakaan kunnon miehiä tule. Nuorten suhtautuminen on kuitenkin vähintäänkin yhtä konservatiivista. Armejan valitsemiselle ja kieltäytyjien rankaisemiselle he eivät paljon perusteluja kaipaa. Niin se vain on ja kuuluukin olla.

Luennolla käsiteltiin nationalismia. Sitä, kuinka se yhden kuppikunnan mukaan on muinaista ja vain kumpuaa jostain selittämättömästä. Modernisaation näkökulmasta nationalismi on suoraa seurausta sen sijaan teollistumisesta. Viimeinen tasapainoilee ja sekoittaa kahta edellistä. Joka tapauksessa nationalismi on asia, joka tuntuu olevan niin syvässä monissa kansakunnissa, että se ohittaa jopa universaalit ihmisoikeuskäsitykset. Lopulta ihmisoikeuksien toteutuminen vaatisi maailmanlaajuisesti kulttuurien ilmastonmuuntumista, tiettyjen uskontojen normien katoamista sekä joissain tapauksissa yksittäisten ihmisten oman kulttuurinsa ohittamista universaalien arvojen, humanismin toteuttamiseksi.

Kefeidi