Anarkiaopin mukaan valtiot toimivat rationaalisesti, ovat itsekkäitä ja turvallisuudestaan huolehtivia, eivätkä luota toisiin valtioihin. Tästä seuraa, että niillä on puolustusjärjestelmä toisia vastaan. Tällä puolustusjärjestelmällä ne itse asiassa provosoivat toisia maita, jotka puolestaan varustautuvat itse taas paremmin. Syntyy turvallisuusdilemma, jossa lopulta päädytään yleensä konfliktiin.

Kansainvälisen politiikankin teorioista löytyy kuitenkin pehmeämpiä katsontatapoja puhuttaessa sodasta: kollektiivinen rauha. Tämä pohjaa täysin siihen, että valtiot epäluuloisuutensa sijaan luottaisivat toisiin valtioihin ja tekisivät seuraavanlaisen sopimuksen. Jos joku valtioista hyökkää toisen alueelle, hyökkäävät kaikki muut hyökkääjän kimppuun. Tämä pätee niin ei-aseellisiin yhteenottoihin kuin tulihyökkäyksiinkin. Koska valtioita pidetään rationaalisina ja ne tietäisivät, mitä hyökkäyksestä seuraa, eivät ne halua koskaan hyökätä ja täten rauha on taattu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Valtioiden sisäiset puolustusvoimat turvaavat tosiaan yleensä maiden omaa koskemattomuutta. Tilastoihin vilkaistessa voidaan kuitenkin huomata, että suurin osa aseellisista yhteenotoista nykypäivänä on itse asiassa maan sisällä tapahtuvia eri etnisten ryhmien välisiä sisällissotia eikä valtioiden välisiä. Näissä eivät puolustusvoimat itse asiassa paljoakaan auta. Globaalisti pahimpia konfliktin aiheuttajia ja turvallisuusuhkia tulee olemaan sen sijaan erilaisten luonnonvarojen loppuminen, puute vedestä ja ruoasta, ilmastonmuutos, taloudellisen eriarvoistumisen lisääntyminen, erilaisten maailmankatsomusten yhteensovittaminen ja rajaton väestön kasvu. Niitä tuskin tullaan ratkaisemaan aseilla, päinvastoin. Niin kauan kun maailmassa on aseita ja niitä, jotka niitä käyttävät, tulevat tulivoimat kuitenkin puhumaan omaa kieltään.

Jo Suomessa asepalvelukseen laitetaan vuosittain n. 2,6 miljardia euroa eli saman verran kuin valtion velan korkomaksuihin. Oltuani kuuntelemassa muutama vuosi sitten luentoa asevoimista ja vierailtuani panssariprikaatissa en voinut olla ajattelematta, mihin muuhun rahat voisi käyttää kuin asevarantojen uusimiseen (sillä ne vanhenevat kuulema nopeasti ja ovat tietenkin kalliita) tai armeijalaisten tietokonesimulaatiopeleihin (joihin esittelijän mukaan jää koukkuun, kun ne ovat niin hyvin tehty) ja metsävaelluksiin, joissa treenataan sotaa (ja joihin ainakin kyseisen panssariprikaatin miehistö kuulemma hinkuaa - se kun on ihan niin kuin liveroolipeliä).

Sodissa yksilöt muodostavat sotajoukot. Jos jokainen omalla kohdallaan päättäisi olla kouluttautumatta käyttämään aseita ja sotimatta, olisiko joukkoja, jotka sotisivat? Jos kaikki se raha, joka liikkuu aseteollisuudessa ja maiden puolustusvoimissa, laitettaisiinkin ratkaisemaan esimerkiksi ilmastonmuutosta, nälkäongelmaa, vesipulaa ja ihmisoikeusrikkomuksia, millainenhan maailma olisi?

http://www.youtube.com/watch?v=nzLZ32kZT5M

Kefeidi