Toisinaan kenkien on hankala sietää toistensa erilaisuutta. Kumpparit saattavat ärsyyntyä nahkasaappaiden hienommista remmeistä ja yrittää kähveltää ne itselleen. Tai kenties korkkarit tulevat sandaalien alueelle. Joskus lenkkarit myöskin puuttuvat hollannikkaiden asioihin niin jotta meneehän siinä hermot lopulta kummallakin. Tällaisten tilanteiden seurauksena voi olla kenkien välinen tallominen. Milloin tallominen on sitten oikeutettua?

Modernin kenkien välisen oikeutetun tallomisen teorian isät Augustinus ja Akvinolainen loivat pohjan Haagin ja Geneven kenkien yhteisön sopimuksille, jotka säätelevät oikeutusta tallomiseen eli ius ad bellum, oikeudenmukaista toimintaa tallomistilanteessa eli ius in bello sekä oikeudenmukaista tallomisen lopettamista eli ius post bellum.

Ius ad bellum tavataan jakaa ennen kaikkea kuuteen osaan. Ensimmäinen näistä on oikeutettu syy. Mikä se sellainen sitten on? Perinteisesti on mielletty, että kengillä on itsemäärämisoikeus ja jos sitä mennään sorkkimaan, niin tallomisella on oikeutus. Toisaalta voidaan kysyä, miksi kengällä sitten pitäisi olla koskematon suvereniteetti? Jotkut teoreetikot ovat perustelleet sitä sillä, että kenkä suojelee sisällään kasvavia silsa ja bakteerikantoja sekä toimii näiden parhaaksi - siksi muiden olisi syytä antaa kengän hoitaa sisäiset asiansa itse. Kuitenkin voidaan myös miettiä sitä, että jos kenkä ei pidä huolta bakteeriyhteisöistään, eikö ole oikeudenmukaista jos toinen kenkä tallomisen kautta yrittää saada bakteereille parempaa kohtelua?

Toisena osana tunnetaan oikea tarkoitus. Tämä on tärkeä seikka siksi, että kengillä ei ole aina puhtaat sukat jalassa vaan ne kertovat valheellisiä tietoja toisilleen. Kengät saattavat vedota itsepuolustukseen tai bakteerien oikeuksiin, mutta todellisuudessa koron alla hiertää kauna, viha toisen kengän alkuperää kohtaan tai halu anastaa kengältä nauhat. Tällöin tarkoitus on väärä. Oikeutetussa tallomisessa puututaan vain ja pelkästään oikeaan syyhyn, eikä ajeta muita tarkoitusperiä.

Kolmantena on hyväksyttävä kenkä ja avoin tallomisjulistus. Nämä ovat lähinnä teknisiä syitä, jotta voidaan puhua laillistetusta tallomisesta. Kaikki edellä mainitut eivät kuitenkaan riitä yksinään tallomisen oikeutukseen. Tallominen on aina huono asia, vaikka sillä yritettäisiinkin ajaa hyviä asioita. Siksi neljäntenä kohtana voidaan pitää sitä, että kaikki muut keinot ennen tallomista on yritetty käyttää. Viidentenä listaa täydentää tallomisen menestyksen todennäköisyys. Kuudentena puolestaan on se, että tallomisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Myös tallojien vilpittömyys ja toisen osapuolen kuuleminen luetaan hyväksi.

Jos ius ad bellum täyttyykin, vielä on toinen latinalainen termi murehdittavaksi. Ius in bello velvoittaa kenkäkenraaleja erottamaan asianomaiset ja sivulliset, toimimaan suhteellisuuden rajoissa ja karttamaan mala in se eli itsessään pahoja keinoja. Ensimmäisellä näistä tarkoitetaan muita kuin tallomisjoukkoihin kuuluvien suojelemista. Ollaan kuitenkin keskusteltu siitä, onko pakko hyväksyä kohtuullinen määrä viattomien kärsimystä sivutuotteena? Suhteellisuuden rajoissa toimiminen puolestaan mielletään sellaiseksi, ettei yksittäisissä tallomistilanteissa tallota lujempaa kuin tarvitsisi.

Mitä ovat sitten mala in se keinot? Kuvittele kaikki tavat, miten pahuus voi näkyä kenkäyhteisössä? Raiskauskampanjat, kansanmurhat, etniset puhdistukset, tallomisvankien kiduttaminen sekä tallomisvälineiden käyttö, joita ei pystytä hallitsemaan täysin eli erilaiset joukkotallomisaseet. Sitä on mala in se.

Ja sitten on vielä viimeinen vaihe ius post bellum eli tallomisen lopettamisen säätelemistä koskevat seikat. Niitä ovat oikeutettu syy ja tarkoitus, hyväksyttävän kenkäauktoriteetin julkinen julistus, syyllisten erottelu ja suhteellisuus.

Oikeutettu syy lopettaa tallominen on, että tavoite on saavutettu ja väärintekijä pyytää anteeksi sekä hyvittelee. Oikea tarkoitus puolestaan, että lopettamisen yhteydessä sitoudutaan rauhaan pyrkimättä kostamaan. Kenkäauktoriteetin julistus on taas teknistä laillisuusasiaa. Syyllisten erottelu tarkoittaa lähinnä sitä, että kenkäjohtajat kantavat suuren vastuun ja heidän käskystään talloneet ovat pienemmässä vastuussa. Suhteellisuusperiaate on taas sitä, että rauhanehdot ovat suhteutettuna syyllisosapuolen vääriin tekemisiin. 

Huh. Jos tallojat noudattavat kaikkia näitä kohtia loppuun asti niin hyvä kai niin (jos tallominen oli välttämätöntä). Nämä kaikki oikeutetun tallomisen teorian kohdat olisi kuitenkin ehkä voitu välttääkokonan käyttämällä oikealla tavalla diplomatiaa. Ei se ole helppoa. Mutta toisaalta ei kyllä oikeutettu tallominenkaan kaikkine sääntöineen.

Kefeidi