"Haluan asua Ameriikassa
haluan kastua Ameriikassa
Haluan paisua Ameriikassa
haluan vaipua Ameriikassa"

(Ultra Bra, Lähetystyö)

Monilla tuntuu olevan hinku päästä USA:han paremman elämän perässä. Näin oli aiempina vuosikymmeninä Suomessa ja vielä nykyisinkin monissa maissa. Sitä varten on organisaatioitakin, jotka arpovat niitä onnekkaita, jotka saavat suoraan kansalaisuuden. Mitä sellaista Jenkkilässä sitten on, että sinne halutaan paisumaan?

Voisikohan se olla kulttuurien kirjavuus? Katukuvassa näkee kaiken näköisiä ihmisiä. Enemmistö ei suinkaan ole amerikkalaiselokuvien trimmattuja ja leikeltyjä mallinukkeja, vaan eri värisiä ja kokoisia ihmisiä. Kun joku heistä avaa suunsa, sieltä voi kuulla leveää englannin slangia tai murretta. Oletuksen vastaisesti kiinalaisen ulkonäon omaava voi kertoa lempiruoakseen BicMacin ranskalaisten kanssa perinneruokien sijaan ja harrastuksekseen vaikkapa rodeon. Toki he tietävät taustansa ja esi-isiensä kulttuurin, mutta ovat kuitenkin kasvaneet Amerikassa ja ovat siten amerikkalaisia.

Mitä amerikkalaisuus sitten on? Globalisaatioon liitetään esimerkiksi usein muiden kulttuurien amerikkalaistaminen. Jokaisella on varmasti kokemusta jenkkien brändeistä ja kulttuurista, mutta silti sitä on äkkiseltään hankala tiivistää - kulttuurit kun ovat aina hyvin laajoja.

Olisi mustavalkoista sanoa amerikkalaisen kulttuurin olevan vain Coca-colaa, pikaruokaketjuja, paljastavia musiikkivideioita, jännitysleffoja, tositv-ohjelmia, vääristyneitä kauneisihanteita, pukumiehet, teatteria muistuttava oikeuslaitos, patriarkkaalisuutta, uskoa yhteen Jumalaan ja kulutusmaniaa, sillä onhan se kuitenkin paljon muutakin, vaikka tuollaisena se kärjistetyimmillään voi näyttäytyä ulkopuoliselle. Itse asiassa se koostuu kaikista niistä kulttuureista, joita siellä on edustettuna. Intiaanikulttuuri, vanhan mantereen maneerit, aasialainen perintö jne. (vain muutamia mainitakseni) ovat myös olennainen osa amerikkalaisten kulttuuria.

Mitään kulttuuria ei lienee voi ymmärtää täysin, jollei ole kasvanut siihen, vaikka toki toisessa kulttuurissa vuosia eläneenä oppii ja voi ottaa omakseen paikallisen kulttuurin, kunhan näkee siihen vaivaa. Monesti ulkomailla ihmiset alkavat arvostamaan syntymämaansa kulttuuria vahvemmin, sillä se on useimmille vahvin vertailupohja. Silti pitäisi yrittää arvostaa ja yrittää ymmärtää muita kulttuureita. Eivät ne ole missään tapauksessa huonompia. Erilaisia vain. Ja juuri se erilaisuus on suunnaton rikkaus.

Amerikassa vanha ja kulunut sanonta "jokainen on oman onnensa seppä" on myös ainakin osittain totta. Yksi motiivi haluta USA:han on mennä koittamaan onneaan ja yrittää saavuttaa parempi elintaso kuin jossain muualla. Esimerkiksi Suomen hyvinvointiyhteiskuntamallin perustana on pitkälti korkea verotus, joten keskituloiset eivät työtä tekemällä pääse rikastumaan samalla lailla kuin esimerkiksi Saksassa omaisuutta kertyy jo paljon enemmän - USA:sta puhumattakaan. Tutkimusten mukaan suomalaiset haluavat kuitenkin mieluummin yhteiskunnallista hyvää tasaisesti, kuin ruhtinaallisia yksilöllisiä etuuksia. Esimerkiksi yritysten on huomioitava se motivoidessaan työntekijöitään. Amerikassa taas motivoinnissa on huomioitava individualistikorosteisuus ja kilpailuhenkisyys. Raha ja kalliit tavarat ovat hyviä houkuttimia, jotta ihmiset ponnistelisivat työnsä eteen.
 
Amerikassa on myös haluttuja ja arvostettuja kouluja, jonne ulkomaalaiset opiskelijat suuntaavat stipendein tai varakkain vanhemmin. Jostain syystä tutkijat kokevat Amerikan hyväksi maaksi tehdä tutkimusta, vaikka ilmeisesti kuitenkin Eurooppa tarjoaisi siihen joidenkin mittausten mukaan paremmat puitteet. USA pärjää kuitenkin innovaatiokyselyissä hyvin. Syiksi ollaan arveltu se, että uusille ideoille ollaan hyvin avoimia ja riskejä ja niiden mukana epäonnistumisia ollaan myös paljon valmiimpia ottamaan vastaan kuin esim. vanhalla mantereella. Yksilöille annetaan paljon vastuuta tai vastaavasti he ottavat sitä halukkaammin kuin kollektiivisuutta korostavissa maissa kuten Japanissa tai Kiinassa esimerkiksi.

Mielenkiintoista on se, että nuori Amerikka on noussut maailman huipulle niin nopealla aikataululla. Voisi luulla, että väestöltään joku homogeenisempi maa, jolla on pitkä historia takana, olisi yhtenäisyytensä takia etulyöntiasemassa siihen nähden. Mutta voisiko sanoa, että juuri kulttuurien kirjavuus ja erilaisten näkemysten konfliktit ovat Amerikan tämänhetkisen valta-aseman takana?

Kefeidi