Miten tehdään onnistunut pään nollaus ? Varataan matka Kreikkaan syrjäiselle kuvankauniille saarelle, tuijotetaan viikko sinistä merta ja pilvetöntä taivasta – kaukaista horisonttia, jossa kaksi sinistä, turkoosi ja syvän sininen yhtyvät. Keinutaan lempeillä meren aalloilla sinivalkoisessa pienessä puuveneessä, tarkkaillaan kapteenin ruskeaksi paahtunutta uurteista ihoa ja auringossa vaaleaksi hiduksi kauhtunutta paitaa, parhaat päivänsä nähneitä kenkiä, määrätietoista katsetta. Hymyillään kapteenin pyylevälle vaimolle, joka säntää kahvilastaan kuumissaan suoraan mereen vilvoittelemaan sinivalkoinen kukikas mekko yllään ja sandaalit jalassa. Meressä mekko pullistuu kuin purje ja pulleat sandaalijalat porskuttavat tarmokkaasti vettä. Sitten istahdetaan tavernaan viiniköynnöksen alla ajantajun täydellisesti menettäneenä, mutta tässä hetkessä eläen. Ihmiset istuvat rypäleterttujen alla kirjoihinsa syventyneinä tai minun laillani muistiinpanoja tehden, akvarellimaalaaja ikuistaa lehtiöönsä näkymää kapealta kujalta. Taverna on sisustettu paikallisin käsitöin ja museoesinein, jossakin nurkassa on kirjahylly, jos asiakas on sattunut unohtamaan oman kirjan kotiin. Tuuli, meri ja ilma on yhtä lämmin kuin kehoni lämpötila, joten olisin mieluiten alasti sulautuen johonkin iättömyyteen. Jonakin aamuna kotona odottavien tekemättömien töiden lista käväisee mielessä, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin. Tuuli heiluttaa paperilehtiön reunaa, uusi tyhjä sivu kääntyy ja aloittaa uuden päivän.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor