Istun koneelle ja mietin onko tämä hyvä vai huono hetki kirjoittaa. En tiedä, miksi sellaista mietin, enhän ole miettinyt aiemminkaan ja luulisi, että näillä ikävuosilla olisi jo päässyt turhasta pään sisäisestä jargonista eroon. Mutta ei. Kirjoittamiseen ei nyt pitäisi olla mitään erityistä kynnystä, mutta joskus sisäisen flown etsiminen tai siihen automaattisesti pääseminen vie aikaa. Itsetutkistelun tulos on tänään muilta osin kuitenkin suhteellisen positiivinen. Mieli on avoin ja vastaanottavainen, uutta odottava. Horoskoopin mukaan pitkä seitsemän vuoden murroksen sykli on lähestymässä finaaliaan ja jotain uutta on tapahtumassa. Ilmassa on odotusta kuin kevään edellä. Pitäisi olla valmis, valmistautua hyppyyn kohti tuntematonta, uskaltaa. Mutta kun en tiedä, mihin pitäisi hypätä enkä usko horoskooppeihinkaan.

Johtuukohan tämä itsetutkiskelu mahdollisesti siitä, että pian on taas aika vääntäytyä kehityskeskusteluun esimiehen kanssa. Olen siihen huonosti valmistautunut, ihan kuten viime vuonna, ja itse asiassa sitä edellisenä. Ja sitten, jostain pään sisältä vapautuukin hirveä puheen tulva ja syöksen suustani asioita, joita en tiedä lainkaan pohtineeni. Suodattamatonta ja harkitsematonta kauheaa puuroa. Tiistai lähestyy, enkä taaskaan ole ehtinyt pohtia valmiiksi paperilla saamiini kysymyksiin mitään vastauksia. Ehkä on kuitenkin taas parasta uskoa sisäiseen intuitioon ja katsoa, mitä tuleman pitää. Olenko kasvanut, tuskin enää pituutta ainakaan ylöspäin, mutta henkisesti, johonkin suuntaan. Toivottavasti ei kuitenkaan alaspäin vai voiko henkisesti alaspäin kasvaa. Ehkä niin, että on itselleen epärehellinen. Tiedänkö oikeasti kuka olen ja millainen on ydinminäni. Olenko koskaan katsonut sitä peilistä, rehellisesti, silmiin. Ydinminän löytämisen pitäisi lisätä rohkeutta ja luovuutta, jota tässä ammatissa tarvitaan.

Olisikohan parasta valmentautua kehityskeskusteluun kuten pedagogiseen skriptaukseen. Pään sisäinen vaiheistaminen taitaa olla itse asiassa jo alkanut ja kaaoksesta syntyy jotain loogista, ellei peräti lennokasta. Toisaalta, kun ei tiedä, mitä esimies on varalleni suunnitellut, ei skriptausta kannata viedä kovin pitkälle, koska silloin on vaikea hypätä yllätysten myötä improvisaatioon. Kehityskeskusteluhan on lopulta oppimistilanne sekä minulle, että esimiehelle. Etukäteen annettujen kysymysten miettiminen pakottaa minut käymään läpi halutut prosessit, pohtimaan kuluneen vuoden hyvät ja huonot puolet, onnistumiseni ja epäonnistumiseni, toiveeni ja pettymykseni, risuni ja ruusuni.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor