Valtioiden kehittyneisyyttä mitataan monella tavalla. Tunnetuimia mittareita lienee BKT, joka keskittyy vain taloudelliseen puoleen sekä HDI, joka on ottanut myös eliniän ja tiedollisen puolen tarkkailtavaksi taloudellisen puolen lisäksi. Etenkin ensimmäisessä on paljon kritisoitavaa, etenkin siksi että BKT voi helposti vääristyä muutaman upporikkaan takia, eikä siis useimmiten näytä maan todellista keskitulotasoa. Jälkimmäisestäkin voi löytää puutteita. Elinikää voi nykyään laskea kehittymättömyyden sijaan jo elintasosairaudet (osassa Eurooppaa ja USA:ta), AIDS (monia Afrikan maita) ja alkoholismi (Venäjä) sekä tiedollisessa puolessa kielitaidottomat koulusysteemeissä (Saksa).

Viro on yksi Euroopan tällä hetkellä nopeimmin kehittyvistä maista talouskasvuun tuijotettaessa. Samaan aikaan se on kuitenkin menettänyt sijoitustaan HDI-tilastoissa. Myös inflaatio ja nationalismien nousu jäytävät kansan syviä rivejä. Leipään ja maitoonkaan ei kaikilla ole enää rahaa, mutta toisaalta Neuvostoliiton aikaisia rakennuksia kunnostetaan siihen tahtiin huippulukaaleiksi, että työvoimaa on otettu Suomestakin.

Viimeisen kolmen kuukauden aikana inflaatio on ollut niin hurjaa, että nyt puhutaan jo devalvoinnista, jotta yhteiskunnan ja joulun rauha saadaan turvatuksi. Ehkä hyvä niin. Nationalisteja, jotka ovat nostamassa päätään, ei kuitenkaan niin vaan nitistetä. Varsinkin kun yhden maan sisällä on kaksi äärinationalisti ryhmittymää: vironkieliset ja venäjäkieliset.

Ihmisten kehittyneisyydestä puhuttaessa keskitytään fyysisen puolen lisäksi henkiseen puoleen. Henkistä kehittyneisyyttä on tietenkin hankala mitata. Kuitenkin myös valtioiden kehitystä katsottaessa voisi olla avartavaa katsoa valtion ns. "henkisen kehittyneisyyden" tilaa. "Henkiseksi kehittyneisyydeksi" ja sen määrittämiseksi voitaisiin ottaa mm. HDI:n tiedollisen (koulutuksen) lisäksi se, miten poliittinen kehittyminen ja sen hyväksyminen ihmisten keskuudessa on olemassa toisiinsa nähden, kuinka vähäosaisista sekä vähemmistöistä huolehditaan ja miltä väkivalta- ja itsemurhatilastot näyttävät. Siis asioita, jotka kertovat, miten valtiossa otetaan vastuuta ja hoidetaan ongelmia. Oikeussysteemiinkin olisi syytä kiinnittää huomioita – sen tekee vain hyvin vaikeaksi eri kulttuuripiirien normien arvottaminen (ihmisoikeuksien pitäisi olla universaaleja, mutta käytännössä ne ovat kulttuurirelativistisia) ja se on siten ehkä syytä jättää ulkopuolelle, vaikka ihmis- ja yksilönoikeuksia toisaalta voisi käyttää yhtenä mittarina.

Viron esimerkissä on oleellista kiinnittää huomioita siihen, että maan uudelleenitsenäistymisestä on vasta kuusitoista vuotta. Itsenäistyttyään Viro otti omakseen sosialismin sijaan kapitalismin ja demokratian. Neuvostoliiton ajalta maassa on kuitenkin iso ryhmä ihmisiä, jotka ovat venäläisiä ja myös venäläisen kulttuurin vahvoja kannattajia – jopa ehkä hieman sokeita muun muassa Venäjän nykyhallitukselle ja ihmisoikeus- sekä ympäristörikkomuksille. Samaan aikaan virolaiset ovat rakentamassa omaa erillistä kulttuuri-identiteettiään. Nämä kaksi nationalistiryhmää ovat jopa siinä määrin räikeitä, että Virossa on selvästi nähtävissä venäjänkielisten ja vironkielisten ryhmät, jotka osaavat kumpaakin kieltä mutta kumpikaan ryhmä ei ole valmis käyttämään muuta kuin jompaakumpaa kieltä etnisyydestä riippuen. Samaa asennetta on istutettu myös nuoriin. Tästä ei tietenkään voi seurata kuin konflikteja.

Nämä ihmiset eivät ole ehtineet poliittisen kehityksen mukaan. Heidän ideologiansa ja identiteettinsä poikkeavat rankasti siitä, mitä maassa ollaan nyt ajamassa läpi talouskasvun myötä. Maan muutoksen myllerryksessä osa ihmistä ei olekaan oletuksien mukaisesti muuttumassa yhteiskunnan mukana vaan he tarraavatkin tiukemmin menneisyyteen ja niihin tapoihin, joita heillä on.

Valtioiden "henkistä kehittyneisyyttä" mitattaessa olisi lienee myös tärkeää katsoa asenteita yhteiskunnan vähäosaisia sekä vähemmistöjä kohtaan. Virossa hylätyt vastasyntyneet kasvatetaan ensimmäiset vuodet yhteiskunnan hoivanpidon ulkopuolella sairaaloiden takahuoneissa sairaanhoitajien omantunnon varassa, kunnes täyttävät kaksi vuotta. Tuolloin lasten psyyke on jo vaurioitunut, eikä kovin paljoa ole tehtävissä. Katulapsia on niin paljon, että useampi organisaatio yrittää vaatettaa ja ruokkia heitä. Vanhukset ovat vähävaraisimpien joukossa ja yrittävät tienata hengen pitimiä kaupittelemalla oikeastaan mitä tahansa. Lähellä kauppakeskusta koditon on verhonnut jalkansa muovipusseilla ja tuijottaa ryysyissään raiteita. Samaan aikaan yliopisto-opiskelijat heittävät päivässä roskikseen kierrätyspulloja rahan edestä, jolla moni koditon tulisi ruokituksi. Väkivalta-aste ja itsemurhaluvut kertonevat myös oleellisia tietoja valtion "henkisestä kehittyneisyydestä". Virossa ne laulavat murheellisia lauluja. Maa on väkivaltatilastojen kakkonen Euroopassa ja itsemurhaluvut ovat karua luettavaa. Syvällä yhteiskunnassa on siis käsittelemättömiä traumoja, joihin olisi yritettävä tarttua.

Taloudellinen kehitys onkin varmaan helpompi saada käyntiin, kun syvempi valtion kehittyminen eri asteilla. Koska Viro ei ole vielä saavuttanut kylläisyyspistettään edes talouden puolella, tulee sen muun kehittyneisyyden kypsyminen kestämään vieläkin kauemmin.  Puhumattakaan kehitysmaista.

Kefeidi