Ihmisten arkipäiväiseen toimintaan voi vaikuttaa positiivisella asenteella. Media maalaa tällä hetkellä tulevaisuuden synkin värein, eikä se ole omiaan edesauttamaan ihmisiä toimimaan toivotulla tavalla. Silloin tosiaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää toiminnan sääteleminen laein ja asetuksin.

Omiin asenteisiinsa voi vaikuttaa psyykkaamalla alitajuntaansa. Jossain vaiheessa alkaa itsekin uskoa omiin juttuihinsa ja kun uskoo niihin, voi alkaa psyykata muita. Vaikeaakin asiaa voi lähestyä positiivisella asenteella. Tänään postilaatikosta kolahtaneessa Ympäristökasvatuslehdessä oli myös monia hymynkareen suupieliin nostattavia esimerkkejä nuorten tavasta käsitellä esimerkiksi mörkömäistä ilmastonmuutosasiaa. Miltä kuullostaisi esim. päästöjen selvitys herneiden avulla, valmiustilatutkimus tai   "Pimp da Itämeri" tietokonepeli ? Viimeksi mainittu lukiolaispoikien työ voitti Luonto-Liiton järjestämän "Pisara meressä" luonnonsuojelukilpailun.

Tulevaisuus, mikä on tosiaan paljolti sidottu ilmastonmuutoksesta selviämiseen, on pedagogille todellinen haaste. On pelättävissä, että kohta koko asia on jauhettu hajalle ja sille käy kuten kestävälle kehitykselle, josta kukaan ei enää halua kuulla mitään, kun ei alunperinkään ymmärtänyt, mistä siinä oikein on kyse. Heikki Willamo otsikoi Ympäristökasvatuslehden kolumninsa "Ilmastonmuutos - Hyvä Vihollinen ?" lähtökohtanaan kaksi paradigmaa:

1. Ilmastonmuutos on todella vaikea haaste kasvattajalle, koska se on niin tavattoman monimutkainen kokonaisuus.

2. Ilmastonmuutos on loistava runsaudensarvi kasvattajalle, koska se on niin tavattoman monipuolinen kokonaisuus.

Jotenkin tuntuu siltä, että on viisainta kallistua jälkimmäisen paradigman puolelle.

Ursa minor