Joku on joskus käyttänyt sijaistoiminnasta luonnehdintaa tarpeeton tekeminen. Käytännössä edellisestä määritelmästä seuraa, että ihminen siis tulee tehneeksi jotain tarpeetonta, koska on estynyt tekemästä sitä tarpeellista. Tämähän on kaikille tuttua. Ikkunat pitäisi pestä, kun kevätaurinko paistaa ja paljastaa karmaisevat kuraviirut. Ikkunoiden pesu on kuitenkin tylsää, joten sijaistoimintona tulee tehtyä jotain muuta, kuten lenkkeilyä ulkona tai vain seisoskelua auringonpaisteessa järven jäällä. Jälkimmäinen tekeminen ei kuitenkaan tuossa tilanteessa tunnu turhalta tekemiseltä, koska sijaistoimittaminen purkaa tunnetusti myös stressiä ja jos stressiä on, sen purkaminen on varsin paikallaan. Toisaalta voi käydä niinkin, että siinä auringossa järven jäällä seistessä tulee myös huono omatunto tekemättömistä "töistä" ja siitä aiheutuu taas lisää stressiä. Ollaan siis noidankehässä.

Joskus sijaistoiminto on huomaamaton ele hämmentävässä tai ristiriitaisessa tilanteessa. Yhtäkkiä alkaa haukottaa vimmatusti, päätä pitää raapia, käsiä työntää taskuun ja tylsän kokouksen vain jatkuessa ja jatkuessa tulee esityslistan reunat piirreltyä täyteen kukkia ja erilaisia geometrisia kuvioita. Jostain syystä niillä on taipumus toistaa itseään. Tämä on pakko todeta vuosien itsetarkkailun tuloksena.

Eläinten sijaistoiminta on joskus raivostuttavaa. Koirat, joilla on vahvat vietit ja aktiivinen luonne, saattavat tehdä kodista perheen poissa ollessa ns. selvää jälkeä. Ne kaivautuvat sängyn patjoista läpi "haudatakseen" aarteensa sälepohjaan, avaavat kaapin ovia ja kuljettelevat emännän sukkahousuja ympäri asuntoa ripotellen parin sinne ja toisen tänne. Eräällä koiralla oli tapana kuljetella isäntäparin edellisillan päivällisellä käytettyjä viinilaseja suussaan taitavasti viinilasin kaulasta kiinni pitäen. Yksikään lasi ei ole kuulemma mennyt rikki, mutta perheen palatessa kotiin työpäivän päätteeksi lasit ovat aina siirtyneet illallispöydästä uuteen asemaan. Kerran koira jäi kiinni rysän päältä ja silloin selvisi, miten se laseja kuljetti. Oma villakoirani jäi myös kerran kiinni kesken sukkahousujen kuljetusepisodin. En ole koskaan nähnyt nolostuneempaa koiraa.

Porolla on tapana kuulema kusta ihmiseen tunturissa törmätessään. Tästä on kai aika paljon havaintoja, joten kyse lienee sijaistoiminnosta; mitä tehdä, hyökätäkö päälle vai juosta karkuun. Entä, jos kyseessä ei sittenkään ole sijaistoiminto. Poronkuseman tietävät kaikki Lapin kävijät. Se on poromiesten tunnettu tapa mitata matkaa, koska poro virtsaa säännöllisin välein. Ennen liikkeelle lähtöä poron on siis tehtävä kevennys, jotta pystyy mittaamaan oikean mittaisen matkan, poronkuseman.

Tämä blogitekstin vääntö tänään oli ties monesko sijaistoimintoni. Lopetan nyt, ettei tule liian pitkä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor