Luonnolla on ihmeellinen kyky eheyttää ihmisen mieli. Ihminen on yksi laji muiden lajien joukossa ja evoluution myötä sopeutunut luonnon rytmiin. Sykimme hitaasti joka solullamme samaan tahtiin muun elävän luonnon kanssa. Luonnossa hengityksemme rytmi ja sydämen syke hidastuu, rauhoittuu kuulemaan luonnon äänimaisemaa, veden liplatusta, tuulen huminaa, metsän pohjan rapinaa eläinten liikkuessa omissa touhuissaan. Makaamalla selällään metsän keskellä aivan hiljaa sulautuu osaksi luonnon hengitystä ja rauhoittuu arjen stressistä ja kiireestä.

Luontoon sulautumisessa on kyse tunnekokemuksesta, luonto terapoi ja auttaa palauttamaan henkiseen tasapainoon ihmisiä, jotka ovat masentuneita, stressaantuneita, dementoituneita, ahdistuneita tai tilapäisesti äkillisessä kiputilanteessa esimerkiksi sairaalan operaatiossa. Valokuvakin luonnosta vesi-, maa-, tuli- ja ilma-elementteineen auttaa  mieltä rauhoittumaan ja ulkoistamaan kivun jonnekin kauas. Jos luontoon ei siis pääse, luonnon voi tuoda sisään valokuvina tai luonnosta kerättyine kivineen ja karahkoineen. Ei ole myöskään ihme, että vesi-elementti ja veden virtauksen ääni on suosittu sisustuskikka niin sisällä kuin puutarhassakin. Enpä olisi uskonut, miten rauhoittavaa akvaariossa edestakaisin uiskentelevan  kalaparvenkin seuraaminen voi olla.

Mieli ei voi olla terve, jos luonto on tuhottu kirjoittavat Irma Heiskanen ja Kaarina Kailo ekopsykologian artikkelikokoelmassaan. ”Ekopsykologian mukaan mielenterveyden kysymyksiä ei voi ymmärtää pelkästään psyykensisäisten tekijöiden tai sosiaalisten suhteiden valossa, kuten psykologiassa yleensä ajatellaan. On otettava huomioon myös ihmisen suhteet ekosysteemeihin ja muihin eliölajeihin. Näillä suhteilla on syvä evoluutiohistoria, ja ne on sisäänrakennettu ihmisen mieleen ja ruumiiseen, esimerkiksi aivojen vanhempiin ja uudempiin kerroksiin” (Lähde: Wikipedia).

Ekopsykologian ja –terapian tutkimustietoa tulee varmasti pian lisää. Ala on uusi ja sitä markkinoidaan nyt tavallaan hauskana ohjelmanumerona täydentämään esimerkiksi koulujen ympäristökasvatusta, joka pohjautuu enemmän tiedon välittämiseen kuin tunnekokemusten luomiseen. Jos pienille lapsille saadaan harjoitusten avulla tunnekokemuksia luonnosta, vastuuta luonnosta ja sen hyvinvoinnista kannetaan paremmin. Monet ekoterapian harjoitukset näyttäisivät sopivan hyvin kouluihin ja vaikkapa erilaisten kesäleirien ohjelmaan. Aloittaa voi esimerkiksi etsimällä luonnosta itsensä; maiseman, puun, kiven, karahkan, tunnetilan jne. tai etsimällä metsästä itselleen kumppanin, puun. Kun itse etsin kumppanipuutani, mietin miksi juuri tämän puu, miksi ja miten se kutsui luokseen, mitä se minulle tarjosi ja mitä minä halusin antaa sille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor