"Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen - masennus on nykyään kansantauti." (Lähde: Yle, tiede)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"18 jokaista 100 000 suomalaista kohti tekee itsemurhan." (Lähde: WTO)

"9,6% suomalaisista kokee olevansa onnettomia. " (Lähde: Word Values Survey)

"4% suomalaisista kokee olevansa yksinäisiä." (Lähde: Stakes)

Aamuruuhkassa näen ihmisiä, jotka eivät ole vielä heränneet.
Yhteiskunta juoksee niiden perässä: päiväkoti, koulu, työ.
Sinne menee se junalipunmyyjäkin, joka ei ole tyytyväinen työhönsä,
vaikka hänellä on aikaa iltakymmeneen.

Aika. Oleminen. Ajatteleminen. Lepo.  Voiko silloin olla onnellinen, jos nekin ovat kalenterimerkintöjä? Ja yhteisö. Ihminen on laumaeläin, mutta nykyisin on vain minä, minä, minä ja jatkuva irrallisuuden tunne. Individualismia korostavat yhteiskunta, jossa "me" on maailman pelottavin sana. Sitähän käyttävät vain radikaalit vasemmistonuoret tai vanhat taistolaiset.

Hyvää päivää Suomen kansa,
täällä valtio päivää

lyhyt uutiskatsaus maailmaan

muistakaa väistää hirviä oikealta ja vasemmalta,
niillä on etuajo-oikeus

ja syöttäkää lapsille ruokaa, josta ne eivät pidä
ja opettakaa ne sanomaan: tämä on hyvää,
sillä Afrikan lapsilla ei ole tänäänkään ruokaa.

Ilmasto muuttuu ja niin tekin, mutta sitäkin varten
saatte pankista lainaa.

Päättäjät ovat olleet tyytymättömiä toisiinsa ja
hirmumyrsky tappoi 110 000 thaimaalaista.

Ulkona on muuten pakkasta.>

Eikä lapsi nuku. Laulaa väsyvirsiään.
Vaihdan Tuhkimon talouslehteen ja luen
kvartaalitaloudella itsenikin uneen.

"Hallitsemattomaksi koettu informaatiotulva aiheuttaa yksin taikka muiden tekijöiden kanssa tyypillisiä stressioireita: ahdistusta, jännittyneisyyttä ja jopa fyysistä oirehtimista." (Lähde: Yle, oppiminen)

"Vähintään kahden tunnin päivittäistä univajetta on 6-17 prosentilla työssä käyvästä aikuisväestöstä Suomessa. 17% ilmoitti kärsivänsä jatkuvasti yli 2 tunnin univajeesta. Unettomuus ja päiväaikainen väsymys ovat Suomessa ja Ruotsissa yleisempiä kuin useimmissa muissa Euroopan maissa." (Lähde: Työterveyslaitos)

Informaatiotulva. Unettomuus. Tietoyhteiskunta, joka toimii 24/7. Joku valvoo aina, eikä maailma nuku. Päässä pyörii vain raha, ihmissuhteet ja uuden sängyn hankkiminen. Unettomuutta seuraa uupumus. Uupumuksesta depressiivisyys. Afrikassa maalliselta omaisuudeltaan köyhä ja lukutaidoton viljelijä nukahtaa maalattialle perheensä viereen. Jos unta voisi purkittaa ja myydä, markkinat olisivat loppumattomat länsimaissa. Ja afrikkalaisella olisi varaa Hästensiin.

Tuuletin pärisee. Kuule, sinua rakastetaan.
Lapsi nukkuu kadonneiden naurujen seassa.
Sen varpaat on ihan kippuralla.
Taitaa paijailla karitsoja siellä, missä unet ovat ilmaa keveämpiä
Kirjoitan sen otsaan: valmis elämään

"Suuri suomalaisten sairastuttaja on rakkauden puute." (Lähde: Kansanterveyden asiantuntijat)

Rakkaudettomuus. Kun ei ole aikaa tai yhteisöä, miten ja mitä rakastaa? Tietoa rakastamisesta riittää Google-sedän kirjahyllystä kilometrikaupalla, mutta lapset, jotka kasvavat ehjässä perheessä, ovatko he ainoita, jotka osaavat enää elämisen ja rakastamisen taidon? He syövät, nukkuvat, leikkivät, halaavat ja pussaavat, uskaltavat tuntea ja näyttää sen. Ovat hyväksyttyjä ja riittävät sellaisena kuin ovat ilman mitään ylimääräistä. Muistavat oleellisen. Muistuttavat siitä muitakin.

Mutta unohtavatko hekin yhteiskunnan aikuistaessa heitä? Vai sanoivatko vanhemmat heille tarpeeksi monta kertaa, sinua, sinua rakastan? Niin monta kertaa, että se on tatuoitunut heihin, eikä lähde pois.

" Ihmisen runsastumisen myötä monet suurnisäkkäät ja myöhemmin tuhannet muut eliölajit ovat tuhoutuneet." (Lähde: WWF)

"25 prosenttia makean veden varannoista on saastunut terveydelle vaaralliseksi" (Lähde: YK)

Osaavatko he rakastaa maailmaa paremmin/paremmaksi?

Kefeidi