Richard Dawkins todistaa kirjassaan Jumalharha ettei Jumalaa ole. Luultavasti hyvin suurelle joukolle luonnontieteilijöitä asia on järkiperäistettynä itsestään selvä, eikä kyse ole pelkästään kristinuskosta, vaan kaikesta jumaluudesta.  Dawkins siteeraa kirjansa alkulehdellä Douglas Adamsia (1952-2001) "Eikö riitä, että näkee puutarhan kauneuden ilman, että on pakko uskoa alla oleviin keijukaisiin". Biologinen käsitys Darwinin ja Wallacen teoriasta luonnonvalinnasta tekee mahdottomaksi Raamatun käsityksen lajien luomisesta ja muuttumattomana pysymisestä.

"Vanhan testamentin Jumalaa voidaan pitää kaunokirjallisuuden epämiellyttävimpänä persoonana: hän on mustasukkainen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamatonkontrollifriikki; koston- ja verenhimoinen etninen puhdistaja; naisvihaaja, homofobi, rasisti, lastensurmaaja, kansanmurhaaja, pojan- ja tyttärenmurhaaja, rutonlevittäjä, megalomaaninen, sadomasokisti, oikukkaan pahansuopa tyranni" kirjoittaa Dawnkins. Kuten luettelosta huomaa, hän on lukenut Raamattunsa tarkkaan.

Dawkins määrittelee jumalhypoteesin seuraavasti: on olemassa yli-inhimillinen, yliluonnollinen äly, joka tarkoituksella suunnitteli ja loi maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan, myös meidät. Dawkinsin vaihtoehtoinen näkemys puolestaan on: jokainen luova älykkyys, joka on riittävän monimutkainen suunnitellakseen ylipäätään jotain, syntyy vain asteittaisen evoluution pitkän prosessin lopputuotteena. On päivänselvää, että kun älykkyys on evoluution tuote, se voi syntyä vain pitkällisen ajanjakson päätteeksi. Ei näin ollen ole mahdollista, että se on ollut olemassa Bib Bangistä lähtien, eikä siis ole myöskään ollut mukana maailmankaikkeuden suunnittelussa. Jumala on siis harha, ja kuten historiasta tunnetut ihmisten kärsimykset verisine uskontaisteluineen osoittavat, Jumala on vaarallinen harha.

Luonnonuskonnot osoittavat, että ihmisen mieli oli alunperin monijumalainen. Kaikki ne luonnossa tapahtuvat ilmiöt ja asiat joita ei osattu selittää, johtuivat erilaisista jumaluuksista. Jumalia oli kaikkialla, ilmassa, metsässä, vedessä, yksittäisissä puissa, maassa ja asumusten portaiden alla. Missä tahansa. Missä vaiheessa ihminen päättikin alkaa yksijumalaisuuden kannattajaksi vai päättikö ? Hindulaisuutta pidetään usein monijumalaisena uskontona mutta oikeastaanhan on vain kyse saman jumalan eri ilmentymistä, inkarnaatioista. Entä kristinusko sitten, Isä, Poika ja Pyhä henki ? Onko meillä yksi Jumala kolmessa osassa vai kolme Jumalaa yhdessä ?

Niinpä ei ole luotu mitään eikä mikään ole alistettuna toiselle kolminaisuudessa; myöskään ei ole lisätty mitään ikään kuin sitä ei aikaisemmin olisi ollut, mutta tullut vasta myöhemmin; siksi Isä ei ole milloinkaan ollut ilman Poikaa eikä Poika ilman Henkeä; ja tämä sama kolminaisuus on muuttumaton ja peruuttamaton ikuisesti (Pyhä Gregorius).

Jumaluuden yhtenäisyydessä on kolme Persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä henki, ja nämä persoonat ovat todella erillisiä. Niinpä Athanasioksen uskontunnustuksen sanoin: "Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä henki on Jumala, mutta kuitenkaan ei ole kolme Jumalaa vaan yksi Jumala" (Catholic Encyclopedia).

Kumpaakaan edellä olevista sitaateista ei pysty näillä älynlahjoilla ymmärtämään, eikä ehkä ole tarkoituskaan. Suurin osa meistä on opetettu lapsuudesta asti uskomaan Jumalaan, yksijumalaiseen Jumalaan. Gore Vidal kirjoittaa: Suurin nimeltä mainitsematon paha kulttuurimme sydämessä on yksijumalaisuus. Vanhana testamenttina tunnetussa barbaarisesti pronssikauden tekstistä on kehittynyt kolme ihmisen vastaista uskontoa - juutalaisuus, kristinusko ja islam. Ne ovat taivas-jumala-uskontoja. ne ovat kirjaimellisesti patriarkaalisia - Jumala on Kaikkivoipa Isä - mistä johtuu, että taivas-jumalan ja hänen maan päällä elävien miespuolisten lähettiläidensä riivaamissa maissa on halveksittu naista 2000 vuoden ajan.

Ja lopuksi: Yhden aikakauden uskonto on seuraavan kirjallista viihdettä (Ralph Waldo Emerson).

Ursa minor