Uimahalli olisi ollut kielletty paikka kirkon mielestä aikanaan. Ihmiset kun menevät lillumaan ja hinkkaamaan itseään puhtaaksi pitkäksi aikaa muulla kuin vain pyhällä hengellä. Hartaan uskovaisen selitykset eivät olisi myös olleet pitäviä, sillä ihohuokosiin imeytynyt kloorin haju ja puhtaat hiukset olisivat paljastaneet synnin.

Mistä muusta uimarin sitten tunnistaa? Eipä juuri mistään. Muutamia perustyyppejä hallista löytyy kuitenkin aina. Näitä ovat nautiskelijat, suorittajat, omantunnon liennyttäjät ja perheuimarit.

Nautiskelija ei matka-uinnista perusta. Se on yksitoikkoista ja vaatii ponnistelua. Sen sijaan nautiskelija on valmis taistelemaan jopa kyynärpäin voidakseen viettää haluamissaan vesisuihkuissa ja lillumisaltaissa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Usein nautiskelijalla on mukanaan myös taustajoukkoja, joiden avulla hän saa vallattua isommankin altaan ykstyiskäyttöön. Lopulta nautiskelija palaa saunaosastolle kurttuisena kuin kuivattu luumu.

Suorittaja tulee uimaan laskeakseen matkaa ja aikaa. Uiminen on kuntoilumuoto, jota tehdään kurinalaisesti uimalla tauotta. Kun matkaa on kertynyt kilsa tai useampi, suorittajan adrenaliini- ja endorfiinitarve on tyydytetty ja hallista poistuu rento ja tyytyväinen hemmo. Suorittaja palaa taas säännöllisen tauon jälkeen.

Omantunnon lievittäjät taas ovat tehneet yhtenä jos toisenakin uutena vuotena lupauksen urheilla enemmän, jotta ne liikakilot saisi viimeinkin hallintaan. Niinpä lievittäjä suuntaa altaalle ja alkaa puuskuttavan matkauintinsa. Muutaman vaivalloisen altaan mitallisen uituaan omatunto on taas hiljennetty ja lievittäjä siirtyy hyvin mielin porealtaisiin. Kotona hän kehaisee uineensa ainakin parisataa metriä.

Lapsiperheuijien vanhemmat ovat puolestaan valveutuneita siitä, että mitä aikaisemmin lapsen tuo uimahalliin, sitä helpommin tämä oppii uimaan. Isät ovat usein valtuutettu leikki-ikäisten seurauksi liukumäkiin sekä uimatreenejen kannattelijaksi kun äidit huolehtivat joukkion nestetasapainosta, siitä ettei kukaan liukastu käytävillä ja että pissat tehdään pöntölle eikä altaaseen.

Osa lapsista on synnynnäisiä vesipetoja. Toiset taas kiljuvat kauhusta kun äiti selittää punanaamaiselle pienokaiselleen "kultamussukkani, kastellaan ihan vähäsen vaan pikku varpia, katsos nyt, eihän se ollut niin kauheaa".

Kefeidi