Mediaa on sanottu kolmanneksi valtiomahdiksi, sen vallan määrän seurauksena. Medialla onkin vaikutusvaltaa, kun ajatellaan kuinka se muokkaa ihmisten mielikuvia eri asioita. Halutessaan se voi välittää hyvinkin vääristynyttä tietoa laajoille massoille. Tämä median valta on tiedostettu politiikankin piirissä jo kauan, sillä tarpeen vaatiessa mediaa ja siten myös sananvapautta on rajoitettu sensuurilla. Tämä tilanne on esimerkiksi tälläkin hetkellä monissa maissa, eikä tarvitse mennä itänaapuriamme Venäjää kauemmaksi.

Mitä oli sitten ennen mediaa? Suullista perimätietoa, joka oli useimmiten runo- tai laulumuodossa, jolloin tarinat olivat helpompi muistaa. Erilaiset runonlaulajat kiertelivät niitä kertomassa ympäriinsä tai sitten kylän vanhimmat jakoivat leirinuotion ääressä. Myös kallioihin ja kiviin kaiverettiin ja tallennettiin arkea. Melko varhain monissa maissa kehiteltiin myös kirjoitusjärjestelmiä, joiden ansioista historiasta on säilynyt kirjallisia dokumentteja. Ennen kirjapainon keksimistä kirjoitusten levittäminen oli kuitenkin hidasta ja kallista, sillä esimerkiksi kirjat olivat usein käsinkirjoitettuja.

Media on ollut lisäksi koko ajan muuntuvaista. Ensin oli vain printtimedia ja radio. Sitten tuli tv:n aikakausi, jonka jälkeen siirryttiinkin jo Internetiin. Internet on tuonut medialle aivan uuden muodon, sillä se mahdollistaa lähes kenelle tahansa yhteydet toiselle puolelle maailmaa sekä suuren yleisön. Jokainen voi tuottaa mediaa itse ja esimerkiksi blogit ovat näistä hyvä esimerkki. Voidaankin kai sanoa, että tavallaan Internet ja sen tuomat mahdollisuudet ovat tasa-arvoistaneet ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa.

Toki voidaan kritisoida Internetiä ja listata sen vaaroja. On disinformaatiota, informaatioähkyn vaara, henkiselle terveydelle vahingollisia sivustoja, viruksia, hakkereita jne. Toisekseen voidaan miettiä esimerkiksi blogien tarpeellisuutta.

Kuten monesti nostetaan esiin länsimaalaisten yhteisöllisyyden puute, Internet vastaa tavallaan siihen olemassa olollaan. Netistä on mahdollisuus löytää itselleen oikeastaan ihan millainen tahansa vertaisryhmä. Lisäksi oikeassa elämässä tunteviin ihmisiin voi olla yhteyksissä naamakirjan tai blogien kaverisivustojen kautta. Youtubeen tai muille videosivuille voi taas helposti ladata sukulaisille perheen viimeisimmät kommellukset audiovisuaalisesti. Toisaalta taas on aiheellista miettiä sitä, kuinka ihmiset viettävät aikaansa näytön takana sen sijaan, että konkreettisesti olisivat ihmisten seurassa ja onko kaikesta tarpeellista tehdä julkista?

Jo pelkästään blogeja löytyy mielettömät määrät ja laidasta laitaan. On ruokablogeja, askartelublogeja, käsityöblogeja, vauvan odottamisblogeja tai raskaaksi hankkiutusmisblogeja, sarjakuvablogeja, lemmikkiblogeja, muotiblogeja tai päivän vaatteet -blogeja, blogeja jossa ruoditaan omaa mielialaa, valokuvausblogeja, politiikkaan keskittyviä blogeja, valitusblogeja jne. Monet blogit tuntuvat äkkiseltään olevan suoraan sanoen hyödyttömiä muuta kuin kirjoittajalleen terapian muotona tai sitten tiettyyn asiaan erikoistuneille ja haksahtaneille. Toisaalta on kaikille jotakin. Tavallaan ne ovatkin hyviä kurkistusikkunoita aikaamme, vaikka näky ei olisikaan imarteleva.

Tulevaisuudessa voidaan varautua siihen, että yksittäiset ihmiset käyttävät mediaa yhä enenevissä määrin omiin henkilökohtaisiin tarkoitusperiin ja niin sanottu vanha media menettää yleisöään. Voidaan ajatella tietenkin, että mitä enemmän näkökulmia tarjotaan, sitä lähempänä totuutta ollaan. Toisaalta toteamus, että painettu tieto on tarkistettua ja luotettavaa tietoa (pätee nykyisin myös paperiversiona ilmestyviin verkkolehtiinkin) ei varmasti menetä merkitystään tulevaisuudessakaan. Siksi olisi tärkeää, että sähköisen median lisäksi myös perinteinen printtimedia pitäisi pintansa, edes sitten niiden iloksi jotka haluavat aamukahvinsa seuraksi kahisevan lehden ja rannalle läppärin sijaan pokkarin.¨

Kefeidi