Aivan käytännössä ihmiskunta ei vielä ole päässyt asteelle, jossa tallaaminen olisi historiaa. Ihanteet ovat kuitenkin laitettu paperille ensimmäistä kertaa virallisesti 60 vuotta sitten. Nykyisin mielletään mm. että jokainen ihminen on arvokas ja tasavertainen oikeuksiltaan. Keneltäkään ei tulisi myöskään riistää elämää, vapautta tai turvallisuutta. Orjuus on kiellettyä samoin kuin kidutus ja epätasa-arvoinen kohtelu lain edessä.

Ihmisten oikeuksia oli pohdittu uskontojen ja filosofian parissa jo toki kauan ennen sitäkin. Virallisesti ihmisoikeuksia on alettu julistaa kuitenkin vasta 1900-luvulla ensin työoikeuden saralla ja tarkemmin Toisen Suuren Tallaamisen jälkeen. Ihmisoikeuksien tunnetuimmat universaalit asiakirjat YK:n perustusasiakirja (1945) ja YK:n ihmisoikeusjulistus (1948) syntyivätkin suuren järkytyksen jälkimainingeissa. Sittemmin on syntynyt ihmisoikeusjulistuksen pohjalta YK:n siviili- ja poliittisia oikeuksia vaativa asiakirja (ICCPR, luotu 1966 voimaan 1973) ja YK:n taloudellissosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia julistava asiakirja (ICESCR luotu 1966, voimaan 1976) alueellisten (EU, Afrikka, Amerikat) ja kansallisten säädösten lisäksi. Ihmisoikeusjulistustuksella ei kuitenkaan ole laillista sitovuutta toisinkuin ICCPR:lla ja ICESCR:llä.

Vaikka suurinosa YK:n jäsenmaista on ratifioinut sekä ICCPR:n että ICESCR:n, valtiot preferoivat kulttuurisista lähtökodistaan erilaisia ihmisoikeuksia. Länsimaisessa doktriinissa pääpaino on siviili- ja poliittisten oikeuksien kohdalla ja esim. USA ei ole ratifioinut ICESCR lainkaan. Sosialistisissa pääpaino on taas taloudellissosiaalisissa ja kulttuurillisissa oikeuksissa ja Kiinakin ratifioi ICCPR:n vasta 1998. Kehittyvissä maissa preferoidaan myös ICESCR, jonka lisäksi painotetaan perhettä ja yhteisöä. Käytännössä tällainen ero havainnollistuu siinä, että murhaa pidetään esimerkiksi länsimaissa lähestulkoon tuomittavimpana asiana mitä voi tehdä, sillä yksilöitä arvostetaan korkealle. Kollektiivisuutta arvottava kiinalainen taas näkisi korruption pahempana kuin murhan, sillä se vaikuttaa laajemmin yhteiskuntaan kun yksittäinen hengenriisto.

Muun muassa juuri kulttuurillisista tavoista johtuen eri puolella maailmaa on erilaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Kiinassa ja USA:ssa muun muassa kidutetaan ihmisiä. Venäjällä sananvapauskysymykset ovat pinnalla. Osassa Afrikan maissa ihmisarvoinen elämä voi puolestaan tyssätä siihen, ettei lapsia rekisteröidä tai he eivät saa terveydenhuoltoa ja koulutusta. YK:lle valmistetun tämän vuoden yleismaallisen raportin mukaan Suomessa puolestaan olisi tehtävää mm. syrjimisen vähentämisessä, vähemmistöjen oikeuksien parantamisessa ja perheiden sisäisen väkivallan vähentämisessä.

Ihmisoikeuksia vahtivat kansainvälisesti useat NGO:t kuten Amnesty International ja YK:n alla vahteina ovat Ihmisoikeusvaltuutettu, Ihmisoikeusneuvosto (Yleiskokouksen alainen) ja erillisten ihmisoikeussopimusten omat "vahtiryhmänsä" kuten Ihmisoikeuskomitea ICCPR:n valvojana ja CAT kidutuksen vastaisen sopimuksen valvojana. 

Ongelmana kuitenkin on, että jollei valtion sisällä ole halua ja kompetenssia parantaa ihmisoikeuksia, kansainvälisillä toimijoilla ei ole paljoakaan voimaa heitä siihen pakottaa, sillä ei ole olemassa kansainvälistä ihmisoikeustuomioistuinta (alueellisena poikkeuksena Euroopan ihmisoikeustuomioistuin). Kansainvälinen tuomioistuin ICJ ei ole suoranaisesti ihmisoikeustuomioistuin, vaikka joskus voikin ratkoa myös aihepiiriin liittyviä tapauksia. Kansainvälinen rikostuomioistuinkin on spesialisoitunut puhtaammin vain sellaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, jotka menevät rikoskoodin alle. Sen sijaan ihmisoikeusneuvosto voi esimerkiksi vain kirjoittaa suosituksia suositusten perään, ihmisoikeusvaltuutettu nostaa ongelmia mediaan ja erilaiset vahtiryhmät pyytää muuttamaan asioita, mutta juuri muuta he eivät voi tehdä. YK:n turvallisuusneuvostolla olisi toimivaltaa, mutteivat he sitä juuri käytä, sillä pysyvinä edustajina ovat mm. Kiina, Venäjä ja USA. Vaihtoehtoina ovat myös diplomaattiset ja taloudelliset rankaisukeinot.

Perinteisten ihmisoikeuksien lisäksi on ajettu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana myös ns. kolmannen sukupolven ihmisoikeuksia, jotka sisältävät myös oikeuden puhtaaseen ympäristöön. Tämän vuoden puolella on ollut puhetta myös, että pitäisi olla oikeus ilmastonmuutokselta suojelluksi tulemiseen. Jotta oikeus puhtaaseen ympäristöön toteutuisi, jokaisella ihmisellä on velvollisuus tehdä sen eteen töitä. Tämä onkin haaste ryhtyä sademetsän sankariksi ja toteuttaa kuukaudessa aina yksi annettu haaste. Nyt syyskuussa se on olla kuukauden verran kasvissyöjä tai houkutella kaveri sellaiseksi, sillä lihansyöminen on sademetsien ja ilmastonmuutoksen kannalta hankala asia. Sankariksi ryhtymisestä löytyy lisää ensimmäisen linkin takaa. Kefeidi haastaa Ursa Minorin myös yleisemmin ryhtymään kanssaan öljyntorjuntajoukkoihin vapaaehtoiseksi ja testaamaan luomumatkailua.