Naomi Klein kirjoitti 2001 suomeksikin julkaistun kirjansa No Logo brändeistä. Koska mainonta ja sponsorointi on aina pyrkinyt liittämään tuotteet myönteisiin ja yhteisöllisiin elämyksiin, on suorastaan luonnollista, että logot/brändit irrottautuvat alkuperäisestä kiinnittymiskohdastaan ja alkavat elää omaa elämäänsä tai niistä tulee itse elämä – todellisuutta. Brändi itsessään ON kulttuuri. Hyvin moni meistä elää täysin brändätyssä kolmiulotteisuudessa. Rajat sponsoroivien yritysten ja sponsoroidun kulttuurin väliltä on onnistuttu jo hävittämään kirjoitti Klein tämän vuosituhannen alussa. Kyseessä on siis siivu kulttuuriglobalisaatiota. Koska monet brändeistä ovat amerikkalaisia, on täysi syy pelätä, että elämme kohta kaikki reilut kuusi miljardia ihmistä amerikkalaisessa yleiskulttuurissa. Maapallolta tuskin enää löytyy paikkoja, jotka olisivat brändivapaita. Brändit ovat tunkeutuneet lähes viimeiseenkin sademetsän ja valtamerten saarten alkuperäiskansojen tietoisuuteen esimerkiksi länsimaisten vaatteiden käytön myötä. On hämmästyttävää saada kummilapsen valokuva Vietnamin perukoilta. Nelivuotias nakottaa siinä silmät suurina brändätyissä kierrätysvaatteissaan, logot T-paidan rintamuksesta ja housuista loistaen. Odotin jotain muuta, en voi sille mitään.

Afrikka lienee suurin yhtenäinen alue, josta löytyy vielä omaperäisiä, turmeltumattomia kansoja. Tosin muutos sielläkin länsimäiseen suuntaan on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana valtava. Eero Paloheimo kirjoittaa riemastuttavassa kirjassaan "Tämä on Afrikka" kuvauksia matkoiltaan syvimpään Afrikkaan viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta. "Luopiot" elävät kahden kulttuurin välissä; kaupungissa länsimaisen kulttuurin mukaisesti kerrostaloasunossa vaihtaen kotikyläänsä palatessaan  asunsa sujuvasti perinteiseen ja uskontonsa voodoo:hon. Hämmentävää kerrassaan. Tai ei ehkä sittenkään. Niinhän meistä suomalaisistakin monet edelleen teemme. Elämme kesät mökeillämme saunoen, nakuillen, puita pilkkoen, soudellen, uiden ja luonnon ääniä kuunnellen. Elämä sujuu nautinnollisesti ilman vesi- ja viemärijärjestelmää ja sisävessaa. Nuorempi sukupolvi haluaa sen sijaan jo vaihtaa kesämökin vapaa-ajan asuntoon kaikilla mukavuuksilla ja satelliittikanavilla.

Kehitys kehittyy on monessa koulutustilaisuudessa mainittu naurettavalta kuulostava hokema. Kun brändi on itsessään kulttuuri, joka diffundoituu uusille alueille, saattaa ihmiskunnalla olla toivoa, mutta vain siinä tapauksessa, että brändi on vihreä.

Ursa minor