Ei väliä, avaako tietokoneen tai tv:n: ikäviä uutisia on aina tarjolla. Kurjuus on mediaseksikästä. Maailmalla tapahtuvat onnettomuudet ovat aina myyvempiä kuin positiiviset uutiset. Lisäksi on yksityisten ihmisten välistä valitivalitia ja blogeja, joissa ruikutetaan elämän hankaluudesta ja maailman pahuudesta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Ahdistaa.

 Ja pahasti. Olen taas itkenyt koko pääsiäisen milloin mistäkin. Perjantaina itkin rahariidan takia, lauantanina surkeaa elämää, sunnuntaina ikävöin pappaa ja tänään itkin ihan vaan kovan ahdistuksen takia. Tuntuu kuin kaikki olisi valumassa hukkaan. Haluaisin itsekkin valua hukkaan. Olen mielestäni tarpeeksi kauan elänyt tätä epävärmaa ja pimeää elämää. Ahdistukeen syön, syön ja syön. Syön niin kauan, että on helvetin paha olo. Joskus oksennan."

(Teksti osoitteesta: http://verannalla.vuodatus.net/blog/category/Ahdistus)

Hyvää sunnuntai-iltaa. Lyhyt katsaus päivän uutisiin. Kotimaan lentokenttiä uhkaa sulkeminen. Kuljettaja ampui itsensä ulos kolariautosta. Auto lauttalaiturilta mereen Turussa. Etsinnät jatkuvat Ukrainan kaasukriisipaikalla. Isoveljeä kuulustellaan teini-ikäisten tyttöjen surmasta.

(Lähteenä HS)

Seuraavaksi aion tehdä jotain radikaalia. Aloittaa maailman positiivistamisoperaation ensimmäisen vaiheen. Pyydän anteeksi jo etukäteen niin verannalla -blogin kirjoittajalta kuin Hesarin toimittajiltakin. Mutta oikeasti. Tuollaisille teksteille on syytä joskus tehdä näin:

Ahdistaa

 Ja pahasti. Olen taas itkenyt koko pääsiäisen milloin mistäkin. Perjantaina itkin rahariidan takia, lauantanina surkeaa elämää, sunnuntaina ikävöin pappaa ja tänään itkin ihan vaan kovan ahdistuksen takia. Tuntuu kuin kaikki olisi valumassa hukkaan. Haluaisin itsekkin valua hukkaan. Olen mielestäni tarpeeksi kauan elänyt tätä epävärmaa ja pimeää elämää. Ahdistukeen syön, syön ja syön. Syön niin kauan, että on helvetin paha olo. Joskus oksennan. Bulimiaa ei ole.

Paino ei taas laske toivottua vauhtia. Maaliskuu jäi kirkkaasti tavoitteesta. Huhtikuu on alkanut päin persettä. Tällä hetkellä tuntuu kuin paisuisin! Paisun kuin pullataikina. Yli äyräiden.

Kesäkuun alkuun on vajaa 2 kk! Ja 7kg pitäisi saada vielä pois, jotta saisin tavoitteeni saavutettua! Ehkäpä voisin kokeilla nutrilettikuuria tai jotain. Vain siksi, jotta saisin taas tarmoni takaisin. Ja saisin kevyemmän olon. En ole niitä maistanut. Ehkäpä heti tiistaina marssin kauppaan ja ostankin niitä. Saisin alkusysäyksen taas tähän hommaan. Voisin korvata iltaruokailut niillä.

Enpä tiedä. Katsoo nyt mitä huominen paska päivä tuo tullessaan."

(Teksti osoitteesta: http://verannalla.vuodatus.net/blog/category/Ahdistus)

Hyvää sunnuntai-iltaa. Lyhyt katsaus päivän uutisiin. Kotimaan lentokenttiä uhkaa sulkeminen. Kuljettaja ampui itsensä ulos kolariautosta. Auto lauttalaiturilta mereen Turussa. Etsinnät jatkuvat Ukrainan kaasukriisipaikalla. Isoveljeä kuulustellaan teini-ikäisten tyttöjen surmasta.

(Lähteenä HS)

Sillä jos ympäröivä maailma on kurjuutta toitottava ja pessimistinen, hankalahan siinä on itse viljellä (tai ainakin yrittää viljellä) positiivisuutta.

Tämän operaation jälkeen voi aloittaa toisen vaiheen: mennä peilin eteen ja hymyillä itselleen. Hymyillä myös vastaantuleville yrmynaamoille ja etsiä nurjien puolien positiiviset puolet. Vaihtaa konditionaalit preesensiin, ongelmat haasteisiin. Jakaa iloista asennettaan muillekin.

Kolmas vaihe on naminami-pusipusi kulttuurin levittäminen mediaan. Hyvät Yleisradiolaiset: tehkää positiiviset uutiset normaalien uutislähetysten rinnalle! Kyllä niillä riittäisi katsojia. Lehtien toimittajat: jättäkää ne koiran kakoista valittavat yleisöosastokirjoitukset julkaisematta. Nostattavat turhaa adrenaliinia aamiaispöydässä. Ihmiset: uskaltakaa hymyillä kaupankassalla ja nauraa itsellenne, sillä uskokaa tai älkää: hymy tarttuu.

 Ei maailma toki ole vaaleanpunainen. Mutta paljon helpommin siedettävissä positiivisella asenteella.

Kefeidi