Ihmisellä on kautta aikain ollut  halu inhimillistää tai "myyttisyyttää" eläin. Ei liene sattumaa, miten paljon pelkästään opettavaisia eläinsatuja kaikissa kulttuureissa on kirjoitettu. Niistähän löytyy kaikille tutut hahmot tyhmä jänis, viekas kettu, paha susi, kunnioitettu karhu, turhamainen harakka, laiska mutta älykäs kissa ja leppoisa mutta järjenjuoksultaan hiukan hidas koira ja joukko muita kullekin kulttuurille tyypillisiä eläimiä. Ympäröivää luontoa ja eläimiä tarkkailemalla ihminen on löytänyt niiden käyttäytymisestä ihmisestä muistuttavia piirteitä ja tarinat ovat alkaneet elää. Inhimillistettyjen eläinten ympärille on syntynyt kokonaisia kirja- ja animaatiosarjoja. Ehkä lasten onkin turvallisempaa katsella eläin- kuin ihmishahmoisia sankareita TV-ruudulta. Jostain syystä myös vakava asia menee paremmin perille animoituna eläintarinana kuin ihmislapsien seikkailuna. Alfred J. Kwakkia tai Kaukametsän pakolaisia ympäristöongelmien selvittäjinä ja uhreina ei varmaan kukaan helpolla unohda.

Inhimillistäminen voi mennä myös liian pitkälle. Ei enää riitä, että omalle koiralle ostaa puruluun ja taluttimen. Lemmikkieläinkaupassa on nykyään tarjolla myös designtavaraa kissoille ja koirille. Tunnetut muodinluojat ovat suunnitelleet jo kokonaisia vaatemallistoja koirille tai ehkä ennemminkin heidän laatutietoisille omistajilleen. Jalokivin koristellut kaulapannat, kotitossut, talvimanttelit ja sadetakit ovat jo aivan arkipäivää rikkaiden amerikkalaiskoirien omistajille. Koirat käyvät myös säännöllisesti "tuunauksessa" omistajiensa tavoin ja aamuisin ne tietenkin viedään taksilla päiväkotiin. Koirien päivähoitotädit ja ulkoiluttajat ovat uusi ammattikunta. Suomessakin koirahotelleja on jokaisella suurella paikkakunnalla. Hotelliin omistaja voi turvallisin mielin jättää koiransa hoitoon matkan ajaksi ja siellä koiralla on mukavaa seuraa, joten se ei ehdi turhaan ikävöidä omistajaansa.

Inhimistäessään eläintä sen vaistomaiset toiminnot saatettu unohtaa lähes täysin ja siltä odotetaan ihmistenkaltaista käyttäytymistoimintaa, pukeutumista sään mukaan, ruokailua pöydästä posliinilautaselta muun perheen kanssa samaan aikaan, kampaajalla käyntiä ja jopa "hiusten" värjäystä. Ongelmia perheessä syntyy silloin, kun koira ottaa siellä päättäjän paikan ja alkaa pomottaa muita perheenjäseniä. Laumaeläimenä koira arvioi perheenjäsenten arvovallan ja hierarkkisen järjestyksen ja käyttäytyy sen mukaan. Jos ihminen ei toimi lauman johtajana, koira asettuu johtajaksi. Tällainen lauman johtajuudesta huolehtiva koira stressaantuu usein, muuttuu ärtyisäksi ja saattaa jopa hätäpäissään purra perheenjäseniä ja ulkopuolisia ihmisiä puolustaessaan laumaa. Koiran paikka perheessä onkin pahnan pohjimmaisena olo. Kun ruokaa, lämpöä, hellyyttä, leikkiä ja ulkoilua riittävästi, koira on onnellinen. Kouluttaminen onnistuu yleensä palkkioperiaatteella, mutta aina ei ole helppoa päästä eroon epäsopivista tavoista tai muuttaa lauman hierarkkiaa koiran päässä. Ja kissa, hm, sitähän ei perinteisen käsityksen mukaan voi kouluttaakaan. 

Ursa minor