Metsätuuli hyväilee puiden lehtiä, haapa havisee epäröiden. Vanhus nojaa kuusivaaria vasten. Ikä on uurtanut jälkensä kumpaankin. Ihmisen hailakan siniset silmät katsovat kaukaisuuteen. Hymy häivähtää kasvoilla. Hän muistaa vielä. Silmäluomet painuvat raskaasti kiinni.

Unessa hän on vielä pieni poika, joka juoksee metsässä. Pojalla on uudet polvihousut. Ne paljastavat ohuet ja naarmuiset kintut. Lapsi hyppelee kesän ensimmäisen perhosen perässä. Lumi on vasta sulanut. Poika pomppii sammaleiselta kiveltä toiselle. Jatkaa sitten juoksuaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muurahaisten pesä herättää lapsen huomion. Hän hamuaa yhtä niistä käteensä. Tarkkaavaiset silmät huomaavat sitten leskenlehden. Sen hän haluaisi viedä äidilleen. Poika tyytyy kuitenkin vain silittämään hennon kasvin nukkaista pintaa ja jatkaa matkaansa läpi niityn ja koivikon.

Opastava perhonen on kadonnut horisontista jo aikaa sitten. Kotiin ei ole kuitenkaan enää pitkä matka. Pojan pohkeissa tuntuu jo pomppiminen. Hän istahtaa nojaamaan kuusta vasten ja kuuntelee hetken metsän ääniä ennen kuin palaa kotipolulle.

Sekametsän keskellä näkyy kotiportti. Sen takana isä ja äiti. Lapsi juoksee heitä kohti, vilkaisee vielä taaksensa ja avaa portin. Huolestunut isä nostaa pojan syliinsä. Vihdoin hän on kotona.

Vanhuksen ilme on rauhallinen. Hengitys niin hiljainen, että on suljettava silmät ja pidätettävä hengitystä, jotta sen kuulisi. Kesän ensimmäisen lintupoikueen esikoinen rääkäisee kovasti vetäessään ilmaa keuhkoihinsa.

Kefeidi