Rhizocarpon geographicumin vihreänkeltainen ruutumainen kasvusto levittäytyy kalliolla. Se saattaa olla lähemmäs sata vuotta vanha ja nähnyt Suomen itsenäistymisen, kansalais-, talvi- ja jatkosodan. Talvisin sen sivuitse on ehkä 1900-luvun alkupuolella kuljettu hevoskyydillä, mutta myöhemmin on tehty kunnon maantie kulkemaan kylän halki. Viimein kylätie on oikaistu suoraksi ja asfaltoitu. Kasvusto säästyi metsän keskellä ja sinnikkäästi se on taas työntänyt mustat kotelomaljat sekovarsilaikkujen väliin. Näkymä on ylhäältä päin ruutu- tai karttamainen.

Autojen pakokaasut ovat onneksi kulkeneet vallitsevan tuulensuunnan mukaisesti toisaalle, eikä happosateista ole ollut suurta vaaraa, vaikka sukulaiset ovat herkimpinä lajeina ympäriltä sukupuuttoon kuolemassa. Läheisen kaupungin keskustasta ovat kaikki sekovarret jo aikaa sitten kuolleet. Helsingissä keksittiin valjastaa kylän läpi kulkeva joki energiantuotantoon ja patoallas levittäytyi ennen koskemattomaan luontoon. Tapahtumalla on oli vaikutusta paikalliseen ilmankosteuteen ja se oli vähällä tappaa kasvuston, mutta sitten tilanne rauhoittui ja hidastakin hitaampi kasvu kiven pinnalla elpyi.

Ihmisestä on siis ollut välillistä haittaa, mutta suoraa uhkaa joutumisesta kerätyksi porojen ruuaksi ei tietenkään ole, toisinkuin pensasmaisesti kasvavilla lajeilla. Tuskin kukaan myöskään enää haalii luonnosta väriainetta (lakmus) värjätäkseen villakankaansa itse. Nahkamaisia kasvustoja tekevistä lajeista on kyllä joitakin päätynyt vuosien varrella pöytään teeaineksina limaa irrottavan ominaisuutensa vuoksi ja joistakin lajeista tehdään edelleen antibiootteja ihotauteihin. Japanissa kaukaisimpien sukulaisten sekovarsia käytetään ravintona ja joistakin on ihminen keksinyt tehdä hajusteita.

Elonpäivät alkavat kuitenkin tällä keltakarttajäkäläkasvustolla olla ohi. Ikää on karttunut kunnioitettavasti ja kun sopiva ilmasto kasvulle on viileä ja kostea, eikä kohtapuoleen subtrooppinen, on aika väistyä ja antaa tilaa etelästä tulevien lajien invaasiolle. Nuoruuden lokoisia päiviä on kuitenkin näin viime hetkillä mukava muistella.

Lähde: http://www.funet.fi/pub/sci/bio/life/lichens/rhizocarpon/geographicum-1.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ursa minor